Alle 35-vuotiaista miehistä joka viides on virallisesti joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Todellisuudessa luku on vielä korkeampi, miesten kun on ahtaiden roolimallien takia vaikeampi ilmiantaa häirintää. Laajojen tutkimusten perusteella miesten ahdistelu on lisääntynyt tuntuvasti viime aikoina. Vaan ketäpä tämä kiinnostaisi, miehethän ovat seksikoneita, jotka tahtovat niin paljon huomiota naisilta kuin vain saavat – siispä heitä saa ahdistella.
Tasa-arvopolitiikassa jaksetaan jauhaa jatkuvasti sukupuolirooleista ja siitä, kuinka ne pitää hävittää. Tai ainakin siihen pisteeseen saakka, kunnes puhe tulee sellaisista miesrooleista, jotka ovat naisille eduksi. Miehen pitää olla voimakas, rohkea, hyvä isä ja kuuntelija, pehmeä. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Nainen taas, hänet pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on – muu on esineellistämistä.
Miettikääpä vaikkapa suosittua Sinkkuelämä-sarjaa. Siinä päähahmot, naiset, arvottavat jatkuvasti miehiä heidän varallisuuden, ruumiinrakenteen, sukupuolielinten ja seksitaitojen perusteella: huonot hylätään, armotta. Sellaiset naiset mielletään rohkeiksi, edistyksellisiksi. Leikitäänpä leikkiä: kuvitellaan, että olisi toinen sarja, joka olisi täysin samanlainen, mutta päähahmot olisivat miehiä, jotka toimisivat samoin kuin Sinkkuelämän naiset. He eivät olisi rohkeita, vaan taantumuksellisia sovinistejä, naisten esineellistäjiä, sikoja.
Eikä ilmiö rajoitu vain tähän sarjaan. Nainen, joka ostaa seksileluja on rohkea. Mies, joka tekee samaa on säälittävä. Biseksuaalinen nainen kelpaa seurustelukumppaniksi miehille, biseksuaalinen mies ei naisille. Kun mies pettää johtuu se siitä, että mies on sika. Kun nainen pettää, on vika miehessä. Miehen kertoma rivo vitsi on ahdistelua, naisen kertomana se on hauska. Korkeassa asemassa oleva nainen on ansainnut paikkansa, vastaava mies on saanut sen hyvä veli-verkoston avulla.
Samoin tyttöjen ulkonäköpaineista puhutaan paljon ja jatkuvasti. Tuoreen tutkimuksen mukaan 30% pojista on huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa. Asiantuntijan mukaan suuri syy miesten itsetunto-ongelmiin ovat naisten, etenkin tyttöjen, kasvaneet odotukset ja painostus. Mutta kuka heistä välittää? Kyllä heillä lihaksia kuuluu olla!
Samoin vain miehet mielletään väkivallan harjoittajiksi. Kummaa, sillä lähisuhdeväkivallasta 40% on naisten tekemää. Naiset myös pahoinpitelevät lapsiaan miehiä useammin. Yli 70% rasististen rikosten ja henkirikosten uhreista on miehiä. Silti Amnesty jaksaa puuttua vain naisten kokemaan väkivaltaan. Sodissa valtaosa kuolleista on miehiä. Silti uutisissa kerrotaan erikseen vain kuinka monta naista ja lasta on kuollut. Kuinka monta naista istuu Guantanamossa? Ei yhtäkään.
Naisille sukupuoliroolit kelpaava myös huoltajuuskiistoissa. Silloin kyllä on soveliasta tuoda esille, että ”naiset ovat luonnostaan parempia huoltajia”, se on ”sukupuolellinen ominaispiirre”. Aivan kuten miehille väkivaltaisuus on. Jotakuinkin saman sanomisesta Halla-aho joutui oikeuteen ihmisryhmän halventamisesta.
Edes poikien seksuaalinen koskemattomuus ei ole Suomessa taattu. Yhä edelleen kulttuurin nimeen poikalasten esinahkoja saa silpoa ei-lääketieteellisin syin, kysymättä pojilta itseltään mitään. Tämä rikkoo niin Suomen perustuslakia kuin potilasturvalakiakin. Mutta hällä väliä, poikia ne vain ovat. Tyttöjä ei tietenkään saa silpoa minkään nimeen.
Sanoivat viralliset lausunnot mitä tahansa, Suomi on tasa-arvon kehitysmaa. Täällä ei mediassa puhuta miesten ongelmista, eikä näitä vaatimuksia huomioida virallisilla tasoilla. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia. Ketä hittoa muka kiinnostaa joidenkin miesten oikeudet? Hoetaan vain valheellista mantraa naisten eurosta 80 senttinä ja leikitään, että miehillä kaikki on hyvin.
Zachris Haaparinne
Ylioppilas
Julkaistu Keski-Uusimaassa 11.7. 2009
“lähisuhdeväkivallasta 40% on naisten tekemää.”
Mistähän tuo luku on peräisin? Minulle on syntynyt käsitys että naiset harjoittavat yleisempiä lievän väkivallan muotoja miehiä useammin. Vakavissa tapauksissa sen sijaan tekijä taitaa olla suurin piirtein yhtä usein mies kuin nainen — vaikka tuo 40% on myös esiintynyt julkisuudessa. Henkirikokset ovat selvä poikkeus sillä niistä miehet tekevät lähemmäs 90%. Luvut eivät ole täysin varmoja mutta ilmeisesti suuntaa antavia.
Koska lievä väkivalta on selvästi yleisin väkivallan muoto, voi kai sanoa, että naiset syyllistyvät lähisuhdeväkivaltaan miehiä useammin.
“Voi” sanoa” mutta ei kyllä varmaankaan kannata, koska ihmiset eivät usko. Suosittelen testaamaan. Sitten voi kysyä, miten on omassa elämässä, onko nähnyt enemmän naisia kuin miehiä tönimässä, raapimassa, esineitä heittelemässä jne. puolisoitaan yms. Ihmisten arkikokemuksen ja “varman tiedon” väillä on hämmästyttävä rotko.
Yhtään helpommaksi ymmärtää ei tee se, että useimmat ihmiset myös uskovat ilmiön luontevan selityksen, kun siitä kertoo. Eli siis sen, että miehet eivät voi yleensä sietää miestä, joka lyö naista. Naisten koskemattomuus on sen verran selkäytimessä. Naisille vastaavaa sääntöä ei päntätä päähän osin varmaanikin siksi, että mies pystyy usein puolustautumaan naisen hyökkäyksiltä ja siksi väkivalta jää lieväksi.
Summaten: Ihmiset ovat varmoja, että “väkivaltaisempi sukupuoli” on väkivaltaisempi myös lähisuhteissa siitä huolimatta, että heidän arkikokemuksensa ei tue varmuutta ja siitä huolimatta, että he myös tuntuvat tietävän selityksen sille, että asia on päinvastoin kuin tuo varmuus..
“Mistähän tuo luku on peräisin? Minulle on syntynyt käsitys että naiset harjoittavat yleisempiä lievän väkivallan muotoja miehiä useammin. Vakavissa tapauksissa sen sijaan tekijä taitaa olla suurin piirtein yhtä usein mies kuin nainen — vaikka tuo 40% on myös esiintynyt julkisuudessa. Henkirikokset ovat selvä poikkeus sillä niistä miehet tekevät lähemmäs 90%. Luvut eivät ole täysin varmoja mutta ilmeisesti suuntaa antavia.”
Olen käsitellyt tuota naisten harjoittamaa ja miesten kokemaa väkivaltaa tarkemmin toisessa kirjoituksessani: http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2009/03/05/miesten-kokema-vakivalta-suvaittavaa-ja-suotavaa/ Tuolla on asianmukaiset lähdetykset.
“Koska lievä väkivalta on selvästi yleisin väkivallan muoto, voi kai sanoa, että naiset syyllistyvät lähisuhdeväkivaltaan miehiä useammin.”
Tämä on myös mahdollista. Lisäksi miesten on vaikeampi antaa ilmi kokemaansa väkivaltaa ja muutenkin miesten kynnys on suurempi.
“Summaten: Ihmiset ovat varmoja, että “väkivaltaisempi sukupuoli” on väkivaltaisempi myös lähisuhteissa siitä huolimatta, että heidän arkikokemuksensa ei tue varmuutta ja siitä huolimatta, että he myös tuntuvat tietävän selityksen sille, että asia on päinvastoin kuin tuo varmuus..”
Niinhän se menee, “kiitos” sukupuolistereotypioiden ja naisjärjestöjen propagandan.
“lähisuhdeväkivallasta 40% on naisten tekemää”
Tuo taitaa olla puppua. Tuo nelisenkymmentä prosenttia koskee käsittääkseni törkeitä pahoinpitelyitä, ei kaikkea väkivaltaa.
“Tuo taitaa olla puppua. Tuo nelisenkymmentä prosenttia koskee käsittääkseni törkeitä pahoinpitelyitä, ei kaikkea väkivaltaa.”
En tiedä onko tuo nyt sitten erikoisen naisia mairittelevaa.
Ei tietenkään ole, mutta jos vertaa lauseita “lähisuhdeväkivallasta 40% on naisten tekemää” ja “lähisuhdeväkivallasta 10% on naisten tekemää” niin kyllähän niiden välittämä kuva, ja niiden totuusarvo poikkeavat rajusti toisistaan.
Itseasiassa tuo luku 40% koskee kyllä Mies vailla tasa-arvoa-kirjan mukaan lähisuhdeväkivaltaa yleensä. Tiedä sitten, voin toki erehtyäkin.
paikoin perustelusi eivät ota huomioon asiayhteyksiä niiden tavallisimpien piirteiden valossa, esimerkiksi sota-alueiden miehet on ihmisten tyypillistä mieltää sotilaiksi koska sotilaat ovat vuosituhansia olleet lähes aina miehiä, ja useilla sotatantereilla naisen paikka on edelleen “nyrkin ja hellan välissä”, mistä syystä miesuhreista puhuminen kääntyy ihmisten mielissä tavallisesti sotaa käyvien osapuolten miestappioiksi, naisista ja lapsista puhuttaessa ihmiset taas ymmärtävät viittauksen tarkoittavan siviiliväestöä, ota myös huomioon että puhuttaessa sodan miestappioista (esim. USA:n armeija) “miehiin” lasketaan myös kaatuneet naissotilaat.
Toinen on Guantanamo, joka tietääkseni on jo suljettu, tai ainakin se on työn alla, ja siellä kyllä on/oli naisiakin, tosin vähemmän kuin miehiä.
Enimmäksi osaksi kyllä täyttä asiaa.
Miten muuten lähisuhde määritellään? Perheen sisäinen suhde, parisuhde vai samassa taloudessa asuvien välinen suhde?
“paikoin perustelusi eivät ota huomioon asiayhteyksiä niiden tavallisimpien piirteiden valossa, esimerkiksi sota-alueiden miehet on ihmisten tyypillistä mieltää sotilaiksi koska sotilaat ovat vuosituhansia olleet lähes aina miehiä, ja useilla sotatantereilla naisen paikka on edelleen “nyrkin ja hellan välissä”, mistä syystä miesuhreista puhuminen kääntyy ihmisten mielissä tavallisesti sotaa käyvien osapuolten miestappioiksi, naisista ja lapsista puhuttaessa ihmiset taas ymmärtävät viittauksen tarkoittavan siviiliväestöä, ota myös huomioon että puhuttaessa sodan miestappioista (esim. USA:n armeija) “miehiin” lasketaan myös kaatuneet naissotilaat.”
Aivan, sotilaallisuus on mieheen liitetty stereotypia, sukupuolirooli. Ja mitäs tämä teksti käsitteli? Kyllä, sukupuolirooleja. Miksei puhuta vain siviileistä? Miksi naissiviilit ovat arvokkaampia kuin miessiviilit?
“Toinen on Guantanamo, joka tietääkseni on jo suljettu, tai ainakin se on työn alla, ja siellä kyllä on/oli naisiakin, tosin vähemmän kuin miehiä.”
Ei ole suljettu, edelleen se on auki ja voi hyvin. Tällä hetkellä siellä ei ole yhtäkään naista ja käsittääkseni sen nykyisessä toimintamuodossa se ei ole pitänyt sisällään yhtäkään naista.
Toisaalla blogissasi puhuit nimenomaan törkeästä väkivallasta: “mutta pidetään silti faktat kunnossa: tilastojen mukaan nimittäin lähisuhteiden törkeiden väkivaltatekojen tekijöistä 40 prosentissa tapauksista on kyse naisten toteuttamasta terrorista (3).”
“uhrin kumppani, lähiomainen tai muu läheinen”: http://www.kaypahoito.fi/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=ttl00144 Toisin sanoen, varsin laaja termi.
“Toisaalla blogissasi puhuit nimenomaan törkeästä väkivallasta: “mutta pidetään silti faktat kunnossa: tilastojen mukaan nimittäin lähisuhteiden törkeiden väkivaltatekojen tekijöistä 40 prosentissa tapauksista on kyse naisten toteuttamasta terrorista (3).””
Tiedän, koska perustin tuon tiedon HS:n artikkeliin. Muistaisin lukeneeni Mies vailla tasa-arvosta, että tuo 40% koskee myös kaikkea lähisuhdeväkivaltaa. Voin toki tarkastaa, kun saan kirjan käteeni.
“Tilastokeskuksen mukaan Suomessa noin 10 prosenttia perheväkivaltatapauksista on naisten tekemiä – Tilastokeskuksen lähteen mukaan perheväkivallaksi ei lueta äitien lapsiin kohdistamaa perheväkivaltaa.”
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta
Ei kai tuo perustu mihinkään UTH-tutkimukseen? Tarkistan heti kun saan kirjan käsiini. Outoa muuten, ettei äitien lapsiin kohdistamaa perheväkivaltaa ei lasketa lähisuhdeväkivaltaan? Onko asia toisin miesten kohdalla?
Tutkimus LAPSET JA NUORET VÄKIVALLAN UHREINA:
Poliisiammattikorkeakoulu
Espoo, 2007
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Helsinki, 2007
“Äidit myös käyttävät lievää väkivaltaa alle 14-vuotiaisiin lapsiin hieman enemmän kuin isät kun kaikki erilaiset perhemuodot otetaan huomioon. Isät puolestaan syyllistyvät useimmin vakavaan väkivaltaan (taulukko 4). Tulokset ovat samansuuntaiset, jos huomioidaan ainoastaan kahden huoltajan perheet. Yksinhuoltajaperheissä tilanne on kui-
tenkin toinen. Yksinhuoltajaisät käyttävät enemmän sekä lievää (yksinhuoltajaisät 66 % ja yksinhuoltajaäidit 61 %) ja että vakavaa (yksinhuoltajaisät 6 % ja yksinhuoltajaäidit 5 %) väkivaltaa kuin yksihuoltajaäidit. (Sariola & Uutela 1992)”
KF, tuo on vanhentunutta tietoa. http://www.healthieryou.com/cabuse.html ja http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003_11_01_ihmissuhteet_archive.html: “- Naiset syyllistyvät suurimpaan osaan lapsiin kohdistuvasta väkivallasta biologisissa perheissä. Jos nainen jää yksinhuoltajaksi, lapsi on suuremmassa vaarassa. Nais-yksinhuoltajat ovat 3 kertaa vaarallisempia lapselle kuin mies-yksinhuoltajat. Vielä vaarallisempia ovat perheet, joissa huoltajana on muu kuin lapsen biologinen isä.
- Naiset lyövät poikalapsia useammin ja kovempaa kuin tyttölapsia.
- Naiset tekevät 55% lapsenmurhista ja 64% uhreista on poikalapsia.
- 82% väestöstä kokee ensimmäisen väkivallan uhrikokemuksen naisen – yleensä äidin – taholta.
- 49% kaikista lasten pahoinpitelyistä tekevät yh-naiset.
- 65% lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tekevät naiset.
- Biologinen isä on syyllinen vain 8% pahoinpitelyistä.
-1993 Biologiset äidit syyllistyivät lapsensa murhaan 59 kertaa useammin kuin biologiset isät.
Miksi yleisessä mielipiteessä ja poliisien tilastoissa on väärä käsitys väkivallan todellisista tekijöistä?
1. Miehet eivät yleensä ilmoita heidän väkivaltaisista vaimostaan poliisille.
2. Lapset eivät ilmoita väkivaltaisista äideistään poliisille.
3. Naiset ilmoittavat miehen väkivaltaisuuden todennäköisemmin poliisille.
4. Miesvihaajafeministit haluvat esittää miehet mahdollisimman huonossa valossa ja nostavat miesten tekemät väkivallanteot esiin.
5. Media on poliittisesti korrektisti mukana miesten syyllistämisessä ja jättää huomioimatta oikeat tilastot.”
Naiset myös tappavat lapsiaan useammin kuin miehet (Vanamo, T., et al., Intra-familial child homicide in Finland 1970-1994: incidence, causes of death and demographic characteristics. Forensic Science International, 2001. 117: p. 199–204.)
Kanadalaisesta tutkimuksesta:
“Naiset ovat yhtä väkivaltaisia kuin heidän miehensäkin ja naiset ovat kolme kertaa todennäköisemmin väkivallan aloittajia kuin miehet, kertoo kanadalainen tutkimus.”
“Tutkimus kertoo, että 10,8% miehistä käytti lievää väkivaltaa ja 2,5% vakavampaa väkivaltaa. Vastaavasti naisista 12,4% käytti lievää väkivaltaa ja 4,7% vakavaa väkivaltaa.”
“Kun kysyttiin, kuka aloitti vakavimmat väkivaltaiset tapaukset, 66% naisista sanoi itse aloittaneensa ja 26% sanoi, että mies aloitti. ”
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/12/naiset-perhevkivaltatapausten.html
Hyvä, että saadaan faktat ja lähteet kuntoon, mutta kyseessä on kuitenkin pieni viilaus. Suurin ongelma on keskustelun puute ja aiheiden tabu-luonne: naiset eivät voi tehdä mitään pahaa, kaiken tulee olla aina miessukupuolen vika.
Todellisesta, molempia sukupuolia koskevasta tasa-arvosta puhutaan hyvin harvoin.
– http://mies.asia
Paljon tutkimustietoa löytyy osoitteesta http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm
REFERENCES EXAMINING ASSAULTS BY WOMEN ON THEIR SPOUSES OR MALE PARTNERS:
AN ANNOTATED BIBLIOGRAPHY
Luvut siis vaihtelevat tutkimuksittain, mutta mielestäni pääpointti on se, että naiset ovat myös väkivaltaisuudessaan joko hyvin lähellä, samalla tasolla tai jopa väkivaltaisempia kuin miehet.
Miksi vain miesten väkivaltaisuudesta puhutaan ja järjestetään kampanjoita?
“KF, tuo on vanhentunutta tietoa”
Linkkini oli vuodelta 2007, ja se oli suomalainen. Sinun linkkisi olivat vuosilta 2003 ja 2001. Eli?
Ettei syntyisi väärinkäsitystä: Kaikkea väkivaltaa tulee vastustaa, tutkia ja ehkäistä, myös naisten ja alaikäisten tekemää.
Etelä-Afrikan synkät väkivaltatilastot:
http://www.sciencedaily.com/releases/2008/09/080908185123.htm
”
in South Africa found that 27.5 percent of men who have ever been married or lived with a partner report perpetrating physical violence against their current or most recent female partner ..
Unresolved post-traumatic stress disorder can lead to violence against intimate partners, a finding particulary relevant to countries with veterans returning from overseas conflicts.”
Ovatkohan Suomessa suuret ikäluokat väkivaltatilastoissa yliedustettuja?
Tilastoista
Kirjassa Mies vailla tasa-arvoa kerron, että poliisille tehtyjen pahoinpitely-ilmoitusten puolisotapausten kohdalla naisten osuus törkeässä tekotavassa on 40 prosenttia. Tämä koskee ilmoituksia yli 10 vuoden ajalta. Nyttemmin tuo pitkäaikainen keskiarvo on saanut vahvistusta uusista vuositilastoista.
Esitän kirjassa tilaston todistusaineistona epäilylle, että naisten väkivaltaisuus myös parisuhteessa on yleisesti luultua huomattavasti yleisempää. Kysyn – ja joudun kysymään edelleen – miksi ennakkoluulotonta väkivaltatutkimusta ei maassa ole tehty niin, että myös tavallisesti piiloon jäävän väkivallan osalta myös kumpiakin sukupuolia tutkitaan samalta viivalta.
Vasta-argumentiksi on esitetty mm. että kaikkien poliisille tehtyjen ilmoitusten osalta naisten väkivaltaisuus näyttäisi huomattavasti miehiä vähäisemmältä. Lievistä ja “tavallisista” väkivallanteoista reilu kymmenen prosenttia on naisten tekemäksi ilmoitettuja.
Itse epäilen – ja nykyisin yleisesti myös tutkijat ovat tällä kannalla – että puolisoväkivallan kohdalla törkeää lievemmissä tapauksissa miesuhrien ilmoitusalttius on huomattavasti naisia alhaisempaa.
Uutta todistusaineistoa tämän tueksi on saatu viime syksynä julkistetusta ns. Lapsiuhritutkimuksesta. Siinä kysyttiin mm. kotona nähtyä väkivaltaa vanhempien kesken. Lasten havaintojen mukaan vanhempien keskinäinen väkivaltaisuus jakaantui suhteessa 36-64, naiset tekijänä ensin mainittuna. Tämä on hyvin lähellä em. törkeän väkivallan jakaumaa. Ja myös hyvin lähellä esimerkiksi Britanniassa tutkittua kaikenlaisen puolisoväkivallan sukupuolijakaumaa. Se oli tuoreessa aineistossa hyvin tarkasti suhdelukua 40-60 ja vanhemmassa, eli useiden vuosien aikana tapahtuneissa teoissa noin 35-65. Tutkimuksessa lähdettiin liikkeelle neutraalista asetelmasta, toisin kuin meikäläisessä Usko, toivo, hakkauksessa (ja sen jatko-osassa), joissa lähtökohtaisesti oletettiin mies tekijäksi ja nainen uhriksi.
Hannu T. Sepponen
toimittaja, Tampere
“Miksi vain miesten väkivaltaisuudesta puhutaan ja järjestetään kampanjoita?”
Voisiko jo puhua eräänlaisesta toimialasta. Jenkeissähän on ainakin jossain määrin näkynyt termiä divorce industry.
Suomessakin on suuri määrä järjestöjä, julkisesti rahoitettuja, joiden toiminta ja ehkä koko olemassaolo perustuu juuri miesten väkivaltaisuuden esillä pitämiseen, sillä mässäilyyn, miesten syyllistämiseen, miesten väkivaltaisuuden tutkimiseen siltä kantilta, että tuloksien varjolla voidaan vaatia aina vaan lisää rahoitusta erilaisiin projekteihin.
“Samoin vain miehet mielletään väkivallan harjoittajiksi. Kummaa, sillä lähisuhdeväkivallasta 40% on naisten tekemää. Naiset myös pahoinpitelevät lapsiaan miehiä useammin.”
Olisiko mahdollista ajatella, että naiset usein hoitavat lapsiaan melko yksin ja miehet osallistuvat lasten hoitoon vain osittain. Tästä johtuen äidit väsyvät ja herkemmin lyövät lapsiaan, etenkin poikia, koska he ovat kuitenkin eri asemassa tyttölasten kanssa. Väärinhän se on, mutta fakta.
“Linkkini oli vuodelta 2007, ja se oli suomalainen. Sinun linkkisi olivat vuosilta 2003 ja 2001. Eli?”
Linkit nojaavat näköjään vuoden 1992 tutkimuksiin ellen vallan väärin käsitä.
“Ettei syntyisi väärinkäsitystä: Kaikkea väkivaltaa tulee vastustaa, tutkia ja ehkäistä, myös naisten ja alaikäisten tekemää.”
Juurikin näin.
Suomessa suuret ikäluokat ovat asioistaan hiljaa. Ei henkilökohtaiset asiat kuulu heistä muille.
“Olisiko mahdollista ajatella, että naiset usein hoitavat lapsiaan melko yksin ja miehet osallistuvat lasten hoitoon vain osittain. Tästä johtuen äidit väsyvät ja herkemmin lyövät lapsiaan, etenkin poikia, koska he ovat kuitenkin eri asemassa tyttölasten kanssa. Väärinhän se on, mutta fakta.”
Toki asiaa voi ajatella noin, mutta miksei tuo pätisi myös miehiin? Miehillä on suurempi vastuu elättämisetä, joten he stressaavat töissä enemmän. Ja jos mies saa potkut, on hän “epäonnistunut” yksilö. Ihmettelen miksi naisten kohdalla kuulutetaan aina ymmärtämistä, mutta miesten kohdalla ei.
“Suomessakin on suuri määrä järjestöjä, julkisesti rahoitettuja, joiden toiminta ja ehkä koko olemassaolo perustuu juuri miesten väkivaltaisuuden esillä pitämiseen, sillä mässäilyyn, miesten syyllistämiseen, miesten väkivaltaisuuden tutkimiseen siltä kantilta, että tuloksien varjolla voidaan vaatia aina vaan lisää rahoitusta erilaisiin projekteihin.”
Mm. Amnesty ja Unioni.
KF, tuo llinkki wikipediaan ei nyt ollut kovin toimiva. Ilmeisesti tuon 90 prosentin lähde on se tilastokeskuksen tilasto, jonka mukaan parisuhdepahoinpitelyjä tapahtuu vuosittain noin 2400 kappaletta?
Onko tuo luku (2400 vuodessa) mielestäsi totuudenmukainen? Jos ei, niin miksi saman tilasto kelpaa todistamaan parisuhdeväkivallan sukupuolittuneisuudesta?