Vaikka tämä kolumnin nimessä on mainittu sana ”lahtari”, ei tämä käsittele Hitleriä, ei Stalinia eikä Maoa. Näitä kolmea diktaattorilahtaria ei ole soveliasta ihannoida, ainakaan Suomessa. Se, josta puolestaan aion kertoa, on suurenkin julkisen ihannoinnin kohteena, muttei teoiltaan mainittua kolmikkoa humaanimpi. Hän vihasi rauhaa, vapautta ja homoseksuaaleja. Hänen nimensä on Ernesto ”Che” Guevara.
Minäkin ihailin joskus tätä miestä, sillä en vaivautunut ottamaan selvää, mitä hän oikeasti oli tehnyt, vaan uskoin sitä mantraa, jota julkisuudessa toistellaan kerta toisensa perään. Enkä ollut ainoa joka näin teki, mutta kuitenkin yksi niistä harvoista, jotka lopulta ottivat selvää miehestä ja hylkäsivät hänet. Aiheena Che Guevara palasi mieleeni, kun Keravalla kävellessä vastaani tuli lapsilauma päällään Che-paidat. Teki mieli kysyä tiedättekö mitä tuo mies paidassanne teki?, mutta tiesin vastauksen kysymättäkin: ”ei me.” Sen takia päätin kirjoittaa siitäkin asianlaidasta, josta ei yleisesti puhuta. Tämä kirjoitus on siis ennen kaikkea suunnattu niille, jotka näitä paitoja ja tunnuksia pitävät päällään ja heidän vanhemmilleen.
Yleisesti Che tunnetaan ennen kaikkea vapauden symbolina, ihmisenä joka ei auktoriteetteja kuuntele. Ensimmäinen mielikuva on valetta, jälkimmäinen totta. Che julisti iskulausetta ”sosialismi tai kuolema” ja sulki toisinajattelijat pakkotyöleireille, vankiloihin ja osa teloitettiin. Che toteutti näitä teloituksia mm. La Cabanan vankilassa, josta selvinneiden mukaan Che oli erityisen kiinnostunut vankien kuulustelusta, kiduttamisesta ja teloittamisesta.
Chen mukaan oli rikollista ajatella yksilön tarpeita ja mies jopa kielsi joulupukin ”amerikkalaisena imperialismina.” Vain muutaman vuoden sisällä vallankumouksesta Chen ja kumppaneiden terroria pakeni maasta Yhdysvaltoihin 215 000 kuubalaista. Yhä tänäkään päivänä Kuubassa ei kansalaisilla ole oikeutta mielipiteeseen, sanaan tai uskoon, saati sitten niiden ilmaisuun.
Che vihasi vapautta niin paljon, ettei antanut seksuaalivähemmistöille oikeutta olla oma itsensä. Chen johdolla kuoleman- ja ”uudelleenkoulutusleireille” suljettiin ”ihmiskunnan saastaa”: homoseksuaaleja ja uskovaisia.
Che tunnetaan myös julkisuudessa rauhan puolestapuhujana. Todellisuudessa, miestä itseään lainaten, Che ylisti ”ytimekästä vihaa, joka tekee ihmisestä tehokkaan, väkivaltaisen, valikoivan ja kylmän tappokoneen”. Guevara vaati ”pitkää ja julmaa” globaalia verenvuodatusta vallankumouksen nimissä ja matkusteli ympäri maailmaa luomassa useita ”pikku Vietnameja” ja sanoi ”en voi ystävystyä kenenkään sellaisen kanssa, joka ei allekirjoita ajatuksiani.”
Che oli myös mies, joka tahtoi Neuvostoliiton ydinohjukset Kuubaan sytyttäen melkein kolmannen maailmansodan 1962. Kuuban kriisi kuitenkin laukesi rauhanomaisesti, mutta kriisin jälkeen Guevara harmitteli Neuvostoliiton pelkurimaista vetäytymistä ja totesi, että jos ydinohjukset olisivat olleet kuubalaisten käsissä, olisi ne laukaistu. Chen elämänkerran koonneen mukaan Guevaran tavoite olikin sytyttää kolmas maailmansota.
Näistä faktoista huolimatta kuubalaiset koululaiset aloittavat päivänsä huutamalla ”tahdomme olla kuin Che”. Ymmärrän heitä – he eivät tiedä eikä heillä ole mahdollisuutta ottaa selvää. Meillä suomalaisilla kuitenkin on.
Ette pitäisi Hitlerinkään kuvaa siksi, että Hitler perusti Volkswagenin ettekä Stalinin siksi, että Stalinilla oli tyylikkäät viikset. Älkää siis tunnustako Che Guevaraakaan paidassanne ellette tosiaan vastusta vapautta ja tasa-arvoa sekä kannata homoseksuaalien tappamista. Ettehän?
Zachris Haaparinne
Keravalainen ylioppilas
Julkaistu Keski-Uusimaassa 30. kesäkuuta 2009
Hyvä setti. Ja hyvä, että joku jaksaa muistuttaa Chen todellisista teoista.
Kiitän! : )
Che Guevara oli uhrautuva sankari joka matkusti läpi Latinalaisen Amerikan ja näki mitä USA:n lakeijat tekivät omalle kansalleen. Tietysti hän oli sotilas eikä pelastusarmeijalainen – muuten hän ei olisi historiassa loistava vallankumouksen perustaja. Koko Latinalaisen Amerikan orjuutettu työväestö uskoo Chen esikuvaan nyt ja ainiaan:
http://www.youtube.com/watch?v=jppkff5mk34
Petteri
Kaikki esittämäni faktat sotivat tuota vastaan eivätkä nämä tosiasiat kumoonnu hokemalla jotain vanhaa mantraa. Edes Bolivian intiaanit eivät uskoneet Guevaraan, kun tämä sanoi taistelevansa heidän puolesta, joten lopeta tuo lapsellinen valehtelu ja glorifiointi.
Seuraavaksi tämä nokkela ylioppilas kai kirjoittanee samanlaisen sepustuksen kotimaisen henkilökultin keskiöstä, tsaarin vallan puolustaja Mannerheimista.
Mutta sehän olisi vallan väärin, koska hän rakensi öö… puolusti sitä minkä… eikun mitä ihmettä, eikö Marski rakentanutkaan hyvinvointi-Suomea vaan joku kommari-SKDL?
Elmo Rautio, en, sinä voit kirjoittaa jos tahdot. En ole mikään Mannerheimin harras ihailija, joten pilkka meni viuhuen ohi maalin.
Huvittava ja tyypillinen kommunistipuolustus, ns. kilpikonnapuolustus. Hienoa kuitenkin, että rinnastat Che:n “lahtari-Marskiin”.
Enkä Elmo muuten ole mikään “uusoikeistoradikaali” tai harras Mannerheim-uskovainen, kuten toisaalla väitit. Stereotyyppinen leimaamisesi on lapsellisen mustavalkoista.
Ihan vaan pienenä infona että Che ei huutanut “sosialismi tai kuolema” vaan “vapaus tai kuolema”. Espanjaksi “Patria o muerte”.
Tuukka, tämä on mielenkiintoinen kysymys ja olen itseasiassa käynyt aikaisemmin asiasta keskustelun. Olen kuullut tuosta monta variaatioita, mutta “sosialismi tai kuolema” muistan lukeneeni eräästä Che:n elämänkerrasta. Toinen versio, jonka olen kuullut on “isänmaa tai kuolema”.
“Seuraavaksi tämä nokkela ylioppilas kai kirjoittanee samanlaisen sepustuksen kotimaisen henkilökultin keskiöstä, tsaarin vallan puolustaja Mannerheimista.”
Ottaako Elmo koville, ettei Suomessa saatu laillista, demokraattista hallitusta kaadettua 1918, eikä Stalin saanut paraatimarssiaan Helsinkiin 1939-1944? Ilmeisesti harmittaa vieläkin. Voi, voi.
Tosiasia vain on, että Che-paidoissa pomppivat pellet ihannoivat murhaajaa, homojen vihaajaa ja demokraattisen yhteiskuntajärjestelmä vihollista, sillä juuri sitä kaikkea Ernesto “Che” Guevara oli. Lisäksi hän oli poliittista todellisuutta harvinaisen huonosti ymmärtävä fanaatikko, joka sai lopulta aivan ansaitsemansa (ehkä myös toivomansa) kohtalon. Tätä tosiasiaa ei milloinkaan korosteta liiaksi. Aivan liian usein se yritetään aktiivisesti unohtaa.
Ihan yhtä “radikaalia” ja “siistiä” olisi pullistella vaikka jossain Herman Göring-paidassa pitkin poikin maailman turuja ja toreja. Se sentään vaatisi jonkunlaista hullunrohkeutta.
Okei korjaus se patria on isänmaa. Eli siis isänmaa tai kuolema
Ja by the way Mannerhein teloitutti tuhansia punavankeja sisällissodan jälkeen. Se valitettavasti on osa sisällis sotaa. Ei hyvä asia kylläkään.
Olenko kirjoituksessani puolustellut sisällissodan teloituksia? En.
“Ja by the way Mannerhein teloitutti tuhansia punavankeja sisällissodan jälkeen. Se valitettavasti on osa sisällis sotaa. Ei hyvä asia kylläkään.”
tätä kuulee aika paljon, mutten ole törmännyt yhteenkään lähteeseen joka viittaisi tähän suuntaan, pikemminkin täyteen ahdettujen vankileirien, samoin kuin rajanylityspaikkojen komentajille, annettiin vapaat kädet tehdä mitä parhaaksi katsovat. Mannerheimilla oli kädet täynnä riidellesään strategiasta sekä entisten tsaarin upseerien, saksalaisten että jääkärien kanssa, joten erinäisten lähteiden mukaan hän jätti paljon komentajien oman harkinnan varaan, ilmeisesti liikaa.
En puolusta teloituksia enkä sitä että Mannerheim antoi liian paljon vapauksia leirien johtajille, mutta tämä Mannerheimin syyttäminen teloituksista alkaa ottaa pannuun, kun lähteitä kysyttäessä mantra alkaa alusta.
Mitäs Kuuban sisällissota oli ellei sotaa?
Mutta palatakseni Che Guevaraan, on tietysti aivan hyödytöntä yrittää puolustella oikeistolaiselle blogistille henkilöä, jota ei voine tarkastella ilman poliittista latausta. Sen sijaan kannattaa miettiä, voisiko asiaa millään tavalla ymmärtää.
Che Guevarasta tuli ikoni, koska hän vastusti USA:n imperialismia, jonka jäljet kotimaanosassaan Etelä-Amerikassa omin silmin nähnyt (tästä kertoo laajemmin Guevaran matkakumppaninsa kanssa kirjoittama kirja Moottoripyöräpäiväkirjat). Guevaraa ajoi siis pyrkimys oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan – pyrkimys kolmannen maailman maiden todelliseen itsenäisyyteen. Kun sitä ei markkinataloudella saavutettu, halusi Che tehdä sen sosialistista tietä. Sen takia Che’ta pidetään vapauden symbolina.
Toisin kuin muut “kommunistit” (toisin kuin monet luulevat, reaalisosialistiset maat tai niiden johtajat eivät koskaan olleet kommunisteja ideologisessa mielessä) ei Che Guevara koskaan taantunut vallan turmelemaksi hahmoksi (kuten Lenin, Mao, Hoxha… niitähän riittää), vaan pysyi aina ihanteilleen uskollisena vallankumouksellisena. Sen takia häntä ihaillaan vallankumouksen symbolina.
Se, oliko Che Guevara hyvä vai huono ihminen, riippuu täysin siltä, miltä kannalta asiaa tarkastelee. Absoluuttisen ja ehdottoman demokratian ja markkinatalouden puolustajan silmissä Chen jäljiltä ei syntynyt “hyvää” jälkeä, mutta inhimilliseltä kannalta kylläkin: Kuuba vapautui Guevaran ja Castron myötä USA:n yliotteesta ja oli ensi kertaa todella itsenäinen valtio. Köyhällistön (valtaosa väestöstä) asema maassa parani, vaikka sivistyneistö ja yläluokka pakenikin USA:han. Nälänhätää maassa ei vallankumouksen jälkeen enää nähty, elintaso alkoi nousta, koulutus parani kehitysmaalle hämmästyttävän korkealle tasolle ja terveydenhuolto nousi eurooppalaiselle tasolle. Nyky-Kuuba on ottanut myös esimerkillisesti osaa ilmastotalkoisiin vihreän teknologian kehitysohjelmiensa avulla. Lisäksi vallankumouksellisen liike on aina nauttinut maassa runsasta kansansuosiota.
Totta kai Che Guevara tappoi ihmisiä. Hän oli sotilas, sissisoturi, jonka tehtävänä oli saavuttaa poliittisia päämääriään aseiden avulla. Che pyrki hyvään, mutta oikeuttaako se hänen tapponsa, se riippuu täysin näkökulmassa. Se mikä Kuubassa onnistui, kylvi muualla ainoastaan tuhoa. Perimmäinen asia Che -kultin sisällä taitaakin olla kyse nimen omaan siitä, että radikaalit nuoret edelleen tänä päivänä pitävät arvossa niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet taistella paremman maailman puolesta laittaen likoon paitsi itsensä, myös moraalinsa ja ihanteensa. Samankaltaista ihailua ovat saaneet osakseen esimerkiksi suomalainen Bobi Sivén ja myöhemmin Andreas Baader. Tällaisten hahmojen kuuluukin olla ideologisia ja heidän arvostamisensa on ehdottomasti arvosidonnaista.
Che Guevara uskoi uuteen ihmiseen, joka olisi enemmän moraalinen kuin materialistinen. Valitettavasti valtaväestön suhteen hänen uskonsa on tämän päivän valossa osoittautunut aika tavalla vääräksi.
“Mitäs Kuuban sisällissota oli ellei sotaa?”
Onko joku väittänyt muuta? Entä sitten?
“Mutta palatakseni Che Guevaraan, on tietysti aivan hyödytöntä yrittää puolustella oikeistolaiselle blogistille henkilöä, jota ei voine tarkastella ilman poliittista latausta. Sen sijaan kannattaa miettiä, voisiko asiaa millään tavalla ymmärtää.”
Argumentum ad hominem. Olen ihminen, ajattele minua sellaisena äläkä anna oikeistolaisuuden viedä ajatuksiasi pohjamutiin.
“Che Guevarasta tuli ikoni, koska hän vastusti USA:n imperialismia, jonka jäljet kotimaanosassaan Etelä-Amerikassa omin silmin nähnyt (tästä kertoo laajemmin Guevaran matkakumppaninsa kanssa kirjoittama kirja Moottoripyöräpäiväkirjat). Guevaraa ajoi siis pyrkimys oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan – pyrkimys kolmannen maailman maiden todelliseen itsenäisyyteen. Kun sitä ei markkinataloudella saavutettu, halusi Che tehdä sen sosialistista tietä. Sen takia Che’ta pidetään vapauden symbolina.”
Neuvostoliiton vankiloissakin istui raiskaajia, jotka vastustivat USA:n “imperialismia”. Ihailetko heitäkin? Perustelin kolumnissani miksi Che kuitenkaan edustanut vapautta, joten tuo on aivan turhaa lässytystä.
“Toisin kuin muut “kommunistit” (toisin kuin monet luulevat, reaalisosialistiset maat tai niiden johtajat eivät koskaan olleet kommunisteja ideologisessa mielessä) ei Che Guevara koskaan taantunut vallan turmelemaksi hahmoksi (kuten Lenin, Mao, Hoxha… niitähän riittää), vaan pysyi aina ihanteilleen uskollisena vallankumouksellisena. Sen takia häntä ihaillaan vallankumouksen symbolina.”
En tiedä onko se positiivista, kun Che kanavoi sen siten, että matkusti ympäri maailmaa luomassa sotia, joissa kuoli siviilejä. Onko se sosialistinen ihanne?
“Se, oliko Che Guevara hyvä vai huono ihminen, riippuu täysin siltä, miltä kannalta asiaa tarkastelee. Absoluuttisen ja ehdottoman demokratian ja markkinatalouden puolustajan silmissä Chen jäljiltä ei syntynyt “hyvää” jälkeä, mutta inhimilliseltä kannalta kylläkin: Kuuba vapautui Guevaran ja Castron myötä USA:n yliotteesta ja oli ensi kertaa todella itsenäinen valtio. Köyhällistön (valtaosa väestöstä) asema maassa parani, vaikka sivistyneistö ja yläluokka pakenikin USA:han. Nälänhätää maassa ei vallankumouksen jälkeen enää nähty, elintaso alkoi nousta, koulutus parani kehitysmaalle hämmästyttävän korkealle tasolle ja terveydenhuolto nousi eurooppalaiselle tasolle. Nyky-Kuuba on ottanut myös esimerkillisesti osaa ilmastotalkoisiin vihreän teknologian kehitysohjelmiensa avulla. Lisäksi vallankumouksellisen liike on aina nauttinut maassa runsasta kansansuosiota.”
Turhaa lässytystä, taas. Mitä inhimillistä on lahdata toisinajattelijoita ja sulkea homoja keskitysleireille? Onko itsenäisyys tärkeämpää kuin ihmishenget? Ja mikä ihmeen itsenäisyys, Kuubastahan tuli täysin riippuvainen Neuvostoliitosta. Yläluokka pakeni Yhdysvaltoihin? Älä jaksa, parin vuoden sisällä pelkästään Yhdysvaltoihin pakeni satojatuhansia ihmisiä – varsin suuri yläluokka. Et nyt kykene ymmärtämään, että kehitys on kulkenut lähes kaikkialla eteenpäin sitten 1950-luvun. Ja arvaa ketkä ovat kärjessä lukutaidon, vapauden ja demokratian suhteen? Kyllä, markkinataloudet. Entä pohjalla? Kyllä, sosialistiset diktatuurit. Diktatuurihan Kuubakin on, joten kansansuosiosta on turha puhua. Jos kansa kerran vankkumattomasti kannattaa kommunistihallintoa, miksi toisinajattelijoita tapetaan ja suljetaan vankiloihin eikä kunnon vaaleja voi järjestää? Ainoa vastaus on, ettei kansa tahdo nykyisenlaista Kuubaa.
“Totta kai Che Guevara tappoi ihmisiä. Hän oli sotilas, sissisoturi, jonka tehtävänä oli saavuttaa poliittisia päämääriään aseiden avulla. Che pyrki hyvään, mutta oikeuttaako se hänen tapponsa, se riippuu täysin näkökulmassa. Se mikä Kuubassa onnistui, kylvi muualla ainoastaan tuhoa. Perimmäinen asia Che -kultin sisällä taitaakin olla kyse nimen omaan siitä, että radikaalit nuoret edelleen tänä päivänä pitävät arvossa niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet taistella paremman maailman puolesta laittaen likoon paitsi itsensä, myös moraalinsa ja ihanteensa. Samankaltaista ihailua ovat saaneet osakseen esimerkiksi suomalainen Bobi Sivén ja myöhemmin Andreas Baader. Tällaisten hahmojen kuuluukin olla ideologisia ja heidän arvostamisensa on ehdottomasti arvosidonnaista.”
Mutta kun oikeistolainen tappaa ihmisiä, on hän lahtari. Nyt poika silmät auki ja edes vähän objektiivisuutta peliin. Che ei edes pyrkinyt hyvään, kuten osoitin, vaan vihasi mm. uskovaisia ja homoseksuaaleja, samoin vapautta. Tappaminen ei myöskään ole oikein ellei se ole itsepuolustuksellista. Kummaa, että itseään pasifistiksi tituleeraava voi väittää muuta. Kummaa on myös, kuinka voit myydä aatteesi puolustaaksesi lahtaria, koska tämä oli punainen. Kummaa, että “paremmasta maailmasta” haaveilevat kannattavat ihmistä, joka ajoi totaalisen kelvotonta ja epähumaania maailmaa. Sama kuin kannattaisin demokratiaa ja ihannoisin Hitleriä. Arvosidonnaisia? Siis vasemmiston arvoihin kuuluu vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden tappaminen? No minua tämä ei suinkaan yllätä.
“Che Guevara uskoi uuteen ihmiseen, joka olisi enemmän moraalinen kuin materialistinen. Valitettavasti valtaväestön suhteen hänen uskonsa on tämän päivän valossa osoittautunut aika tavalla vääräksi.”
Niin uskoi, ihmiseen joka oli kylmä ja tehokas tappokone. Onko tämä moraalista? Ei ole, kaikkea muuta. Che oli lahtari eikä yhtään parempi kuin muut vastaavat – olivat he sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Älä ole Elmo lapsellinen ja naiivi ja puolustele Che:tä vain, koska tämä edustaa sinun aatettasi. Minäkään en puolustele oikeistolahtareita, koska he ovat oikeistolaisia. Sellainen olisi lapsellista, subjektiivista eikä sellainen kuulu fiksun ihmisen ajatusmaailmaan.
palvonta, on se sitten jumalkuvan tai lahtarin, osoittaa vain yksilön epäitsenäisyyttä ja lapsellisuutta. Suosittelen omaan elämään keskittymistä lässytysten lopettamista.
Suurin osa kehitysmaista on markkinatalouksia. Jostain syystä niistä on kuitenkin tullut ainoastaan länsimaisten ja kiinalaisten suuryritysten luonnonvaravarastoja, eikä lukutaito, terveydenhuolto tai yleinen hyvinvointi ole kehittynyt minnekään. Kuubassa sen sijaan on, vaikka se edustaakin sitä kommunistista saatanaa, jota niin kovasti pelkäät. Kannattaisi teidänkin markkinataloususkovasten vähän miettiä maailman menoa: markkinatalous ei ole koskaan sinänsä tie hyvinvointiin, vaan se kanavoituu aina jonkun toisen riistoon. Sitä paitsi hyvinvointivaltiot kuten pohjoismaat ovat saavuttaneet hyvinvointinsa nimen omaan rajoittamalla markkintaloutta.
Markkinataloususkovainen on muuten todella hyvä ilmaus: yksi sana riittää kertomaan lähes kaiken tämänkin blogin sisällöstä. Yhdistetään vielä joukkoon sokeaa vasemmistovihaa ja kaiken punaiseen viittaavankaan demonisoimista, niin siinä on jo iso osa totuudesta.
Mutta kaipa se on sitten niin, että koska Isä Jumala on niin määrännyt, on Pyhän Omistusoikeuden uhkaaminen ihmiskunnan rikoksista pahin.
“Suurin osa kehitysmaista on markkinatalouksia. Jostain syystä niistä on kuitenkin tullut ainoastaan länsimaisten ja kiinalaisten suuryritysten luonnonvaravarastoja, eikä lukutaito, terveydenhuolto tai yleinen hyvinvointi ole kehittynyt minnekään. Kuubassa sen sijaan on, vaikka se edustaakin sitä kommunistista saatanaa, jota niin kovasti pelkäät. Kannattaisi teidänkin markkinataloususkovasten vähän miettiä maailman menoa: markkinatalous ei ole koskaan sinänsä tie hyvinvointiin, vaan se kanavoituu aina jonkun toisen riistoon. Sitä paitsi hyvinvointivaltiot kuten pohjoismaat ovat saavuttaneet hyvinvointinsa nimen omaan rajoittamalla markkintaloutta.”
.. joissa mm. Che on käynyt lahtaamassa ihmisiä. Miten selität sen, että maailman kehittyneimmät ja hyvinvoivimmat valtiot ovat markkinatalouksia, kun taas pohjalla on liuta sosialistisia diktatuureja? Minä en pelkää kommunismia, vaan sen tuomia haittoja, kuten diktatuuria, joka Kuubakin on. Kummaa, että itseään demokratian kannattajaksi nimittävä sympatisoi diktatuuria. Uskovaisten? Minä en ole aatteellinen millään tapaa. Jos et tiennyt, olen entinen kommunisti. Pohjoismaat ovat kuitenkin nimenomaan markkinatalouksia, eivät kommunistisia yhteiskuntia, joten pisteet tästäkin vetää markkinatalous.
“Markkinataloususkovainen on muuten todella hyvä ilmaus: yksi sana riittää kertomaan lähes kaiken tämänkin blogin sisällöstä. Yhdistetään vielä joukkoon sokeaa vasemmistovihaa ja kaiken punaiseen viittaavankaan demonisoimista, niin siinä on jo iso osa totuudesta.”
Argumentum ad hominem. Argumentoi, älä lässytä argumentaatiovirheitä.
“Mutta kaipa se on sitten niin, että koska Isä Jumala on niin määrännyt, on Pyhän Omistusoikeuden uhkaaminen ihmiskunnan rikoksista pahin.”
Taas argumentum ad hominem. Minä en ole mikään harras uskovainen, joten anna jo poika olla ja esitä oikeita argumentteja. Lapsellista.
Onneksi Che sai ansaitsemansa lopun.
Suunnilleen kaikissa Euroopan pääkaupungeissa on entisaikojen diktaattorikuninkaiden ja lahtarikenraalien patsaita vieri vieressä, jenkeissä juhlitaan entisiä orjanomistajia, osavaltioiden lipuissa on kuvattuna Etelävaltioiden orjuuden kannatuslippu.
Jostain syystä näistä ei kukaan “hui kamalaa, Che on paha ihminen”-osaston koulupoika saa koskaan hermoromahdusta. Ainoastaan Che on se, joka aiheuttaa hermovaurioita ylioppilas Larvannoille.
Ai niin.. eurooppalaisten ja jenkkiläisten tappajien patsaita ei olekaan pystytetty heidän pahojen tekojensa tähden, vaan niistä huolimatta, eiks je? Che-paitaa sen sijaan ei voi pitää päällä sen takia, että puolustaa ja kannattaa köyhien oikeutettua vastarintaa. Chen kuva tarkoittaa aina ja kaikessa vain ja ainoastaan tappamisen kannattamista. Tai siis näin te fiksut päättelijät ainakin pienissä mielissänne päättelette.
“Suunnilleen kaikissa Euroopan pääkaupungeissa on entisaikojen diktaattorikuninkaiden ja lahtarikenraalien patsaita vieri vieressä, jenkeissä juhlitaan entisiä orjanomistajia, osavaltioiden lipuissa on kuvattuna Etelävaltioiden orjuuden kannatuslippu.”
Niin?
“Jostain syystä näistä ei kukaan “hui kamalaa, Che on paha ihminen”-osaston koulupoika saa koskaan hermoromahdusta. Ainoastaan Che on se, joka aiheuttaa hermovaurioita ylioppilas Larvannoille.”
Höpö höpö ja argumentum ad hominem.
“Ai niin.. eurooppalaisten ja jenkkiläisten tappajien patsaita ei olekaan pystytetty heidän pahojen tekojensa tähden, vaan niistä huolimatta, eiks je? Che-paitaa sen sijaan ei voi pitää päällä sen takia, että puolustaa ja kannattaa köyhien oikeutettua vastarintaa. Chen kuva tarkoittaa aina ja kaikessa vain ja ainoastaan tappamisen kannattamista. Tai siis näin te fiksut päättelijät ainakin pienissä mielissänne päättelette.”
En ole puolustellut lahtareita, joten tuo on kaukaata haettua. Kannattaa köyhien oikeutta vastarintaan? Toki köyhillä on siihen oikeus, mutta se ei tarkoita, että sen oikeuden turvin saa tappaa viattomia ja sulkea homoja keskitysleireille. Che ei edusta vapautta, ei tasa-arvoa. Miksi kukaan siis kantaa hänen kuvaansa?
Taisin potkaista punikkeja arkaan paikkaan. Sen verran heitä on tänne virrannut hernepelto nenässäin.
“Toki köyhillä on siihen oikeus, mutta se ei tarkoita, että sen oikeuden turvin saa tappaa viattomia ja sulkea homoja keskitysleireille.”
Joo, ja Suomella on oikeus puolustaa itsenäisyyttään, mutta sen oikeuden turvin ei saa teloittaa siviilejä eikä näännyttää vankeja raskaammalla työllä kuin mihin ruoka-annosten kalorimäärä riittää. Näin kuitenkin jossain määrin tapahtui, joten sinun logiikallasi kaikki mitä Suomi teki II maailmansodassa on tuomittavaa.
“Che ei edusta vapautta, ei tasa-arvoa”
Minulle ja miljoonille muille edustaa.
“Joo, ja Suomella on oikeus puolustaa itsenäisyyttään, mutta sen oikeuden turvin ei saa teloittaa siviilejä eikä näännyttää vankeja raskaammalla työllä kuin mihin ruoka-annosten kalorimäärä riittää. Näin kuitenkin jossain määrin tapahtui, joten sinun logiikallasi kaikki mitä Suomi teki II maailmansodassa on tuomittavaa.”
Tämä olisi hyvä pointti jos olisin sokeasti puolustanut kaikkea mitä Suomi on tehnyt. Vaan en ole. En tiedä mistä kolosta vedit “kaiken” mukaan.
“Minulle ja miljoonille muille edustaa.”
Sinulla ja miljoonilla on ymmärryksessä vikaa. Olen kolumnissa moneen otteeseen selittänyt, kuinka Che ei edustanut kumpaakaan. Tyhmä täytyy olla jos ei ymmärrä siltikään.
Tässä kanssa-ajattelijoiden kommentteja lukiessa tulee kyllä pinnalle se väkivallan ongelma, joka suomalaista, pasifismista ja siten “epäisänmaallisuudesta” noussutta “uusvasemmistoa” on vaivannut koko sen olemassaolon ajan: miksi Latinalaisessa Amerikassa saa huutaa “patria o muerte” ja ampua sen perusteella ihmisiä, mutta Suomessa tuomitaan suureen ääneen suojeluskunnat, AKS, IKL ja muut vastaavat Pariisin rauhansopimuksessa kielletyt järjestöt?
Tähän dilemmaan vastaaminen on oikeasti aika haastavaa, ja mun omaltakin pasifismilta kesti aika kauan hyväksyä Kuuban vallankumous ja sen seuraukset. Kilpikonnapuolustukseen vetäytyminen kävi tätäkin lukiessa ensin mielessä, mutta yritän nyt ilman ad hominemeja esittää Che – sankari -rationalisaation.
Ensimmäinen tärkeä pointti on kuitenkin se, että Kuuba-kritiikissä unohtuu puolin ja toisin, ettei Kuuba ollut eikä ole vieläkään mikään pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaan ihan aito kehitysmaa eikä siellä yksinkertaisesti ole sellaisia perinteitä tai resursseja, joiden perusteella me täällä yritämme arvottaa asioita.
Jos halutaan verrata Kuuban tilannetta Suomeen, niin onhan se mahdollista, mutta mielestäni enemmän tolkkua saa, kun tarkastelee ilmiöitä kontekstissaan. Kuuban tapauksessa näkisin, että hedelmällinen vertailukohta olis kolmas maailma, tarkemmin vaikka Latinalainen Amerikka tai Karibian alue ja siinä vertailussa, kuten Elmo toi jo osin yllä esiin, Kuuballa ja kuubalaisilla menee paremmin kuin kenelläkään.
Poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat viime aikoina jääneet jälkeen muutamasta suhteellisen edistyksellisestä alueen valtiosta, mutta lienevät edelleen keskitasoa. (Jos siis tarkastellaan sitä, voivatko kansalaiset vaikuttaa asioihin eikä ulkoisia muotoja – niiden osalta asia on tietysti heikommin kuin missään, Hondurasia tällä hetkellä lukuunottamatta.) Kuubassa on mielipidevankeja, ja toivoisin ettei olisi. Samaa toivoisin kaikista maailman maista, sillä jokaisella on omansa.
Erityisesti puuttuisin tähän kohtaan:
“Diktatuurihan Kuubakin on, joten kansansuosiosta on turha puhua. Jos kansa kerran vankkumattomasti kannattaa kommunistihallintoa, miksi toisinajattelijoita tapetaan ja suljetaan vankiloihin eikä kunnon vaaleja voi järjestää?”
Yli 11 miljoonan asukkaan saarella on toisinajattelijoiden mukaan 250 poliittista vankia. Mitenkään hyväksymättä näiden 250 ihmisen perusteetonta vapaudenriistoa, enin osa kansasta ei ainakaan kovin aktiivisesti ole kiinnostunut järjestelmänvaihdoksesta, jos väestöstä 0,0002 prosenttia täytyy sen estämiseksi vangita.
“Kunnon vaaleja” taas ei voi järjestää, koska niitä ei nähdä tarpeellisiksi. Kuubassa on jo sofistikoitunut marxistis-leninistiseen käytäntöön nojaava vaalijärjestelmä, joka on tähän asti toiminut ongelmitta.
Näin siis kuubalaiset itse.
Tähän en kuitenkaan mene tässä sen syvemmälle, koska siitä pitäis oikeastaan tehdä kirjan mittainen vertaileva tutkimus paikallisessa kontekstissa (kts. yllä viittaukseni mahdollisuuteen vaikuttaa asioihin).
Mennäkseni eteenpäin, paikallinen konteksti on olennaista myös suhteessa seksuaalisesti poikkeaviin ihmisiin. Koko latinalaisamerikkalainen valtakulttuuri suhtautuu homoihin negatiivisesti ja repressiivisesti, kaikissa maissa. Chen suhde homouteen ei ole itselleni hirveän tuttu, mutta tuskin sen kummempi kuin kenen tahansa muunkaan aikalaisensa. Sitä ei ole syytä puolustella tai ymmärtää sen enempää, muuten kuin sen kautta, että jokainen meistä on viime kädessä oman kulttuurisen horisonttinsa vanki ja kontekstisidonnainen toimija. Myös se kaveri, jonka tähän pelaamalla voi hävitä väittelyn kuin väittelyn, varsinkin internetissä.
Ja sitten lopulta se lupaamani Che – sankari -rationalisaatio.
Ernesto Guevara oli ihminen, puutteineen, vikoineen ja virheineen, ja jotta tyydyttäisimme tässä hänen pahimmatkin vihaajansa, sanokaamme vaikkapa, että kyseessä oli sadistinen murhaaja, joka tahtoi hävittää eri mieltä olevat ihmiset maan päältä. Ja hei, ei sitä tulekaan ihailla.
Che sen sijaan ei ole ihminen vaan ikoni. Che – sankari ei ole kiinni Ernesto Guevaran henkilössä vaan on viimeistään lokakuussa 1967 irronnut siitä pysyvästi. Errnesto Guevara ja Che ovat siis oikeastaan eri henkilöitä.
Chen kuva kyllä edustaa myös ihminen Ernesto Guevaraa, sillä fyysinen yhdennäköisyys on hätkähdyttävä, mutta se edustaa myös muuta. Chen kuvan merkitys on symbolinen. Kuten joku aikaisemmin tässä totesi, sen edustamat asiat ovat köyhien vastarinta ja kaikkien maailman sorrettujen vapauttaminen, ja näitä asioita toivova löytää kyllä Chestä – vaikkakaan ei niinkään välttämättä Ernesto Guevarasta – itselleen edeltäjän ja miksei esikuvankin.
Samalla on syytä muistaa, ettei ole perusteltua olla tarpeettoman yksisilmäinen. Historialliset toimijat on asetettava kontekstiinsa ja vaikka vaatimalla ylihistoriallista ymmärrystä saakin itselleen helposti yliotteen menneisyyden toimijoista, ei siihen ole tarpeen alentua.
Summa summarum, “älä ihaile lahtaria” on oikein hyvä kehotus. Mutta mitä lopulta tarkoittaakaan, että haluaa “olla kuin Che Guevara”? Järkkymätön ihmisyyden puolustaja, Jean-Paul Sartren sanoin “vuosisatamme täydellisin ihminen” vai sadistinen murhaaja, joka ei sietänyt poikkeavuuksia? Tämä täytyy jokaisen selvittää itselleen, eikä siitä voi antaa mitään yleispätevää ohjetta – ellei halua olla itse kuin se huonompi Guevara.
“Jos halutaan verrata Kuuban tilannetta Suomeen, niin onhan se mahdollista, mutta mielestäni enemmän tolkkua saa, kun tarkastelee ilmiöitä kontekstissaan. Kuuban tapauksessa näkisin, että hedelmällinen vertailukohta olis kolmas maailma, tarkemmin vaikka Latinalainen Amerikka tai Karibian alue ja siinä vertailussa, kuten Elmo toi jo osin yllä esiin, Kuuballa ja kuubalaisilla menee paremmin kuin kenelläkään.”
Tästä voi olla montaa mieltä. Kyllä, lukutaito ja sairaanhoito ovat hyvällä tasolla, mutte entä muuten? Demokratiaa ei ole, ihmisiä pakenee jatkuvasti henkensä uhalla maasta. Toisinajattelua ei sallita, ihmisiä katoaa. Kun Ruotsi hyväksyy FRA-lain, on Ruotsi orwellilainen riistovaltio. Kun Kuuba salakuuntelee kansalaisiaan eikä toteuta demokratiaa, ei Kuubaa saa tuomita – Kuubaa pitää ymmärtää. Missä on se vasemmistolaisten kauan hoilottama auvuus?
“Kuubassa on mielipidevankeja, ja toivoisin ettei olisi. Samaa toivoisin kaikista maailman maista, sillä jokaisella on omansa.”
No excuse.
“Yli 11 miljoonan asukkaan saarella on toisinajattelijoiden mukaan 250 poliittista vankia. Mitenkään hyväksymättä näiden 250 ihmisen perusteetonta vapaudenriistoa, enin osa kansasta ei ainakaan kovin aktiivisesti ole kiinnostunut järjestelmänvaihdoksesta, jos väestöstä 0,0002 prosenttia täytyy sen estämiseksi vangita.”
Mihin luku perustuu, Kuuban omiin tilastoihin? Mielipidevankeuden mahdollisuus luo pelon ilmapiiriä: ihmiset eivät uskalla vaatia parempaa, kun pelkäävät joutuvansa vankilaan. Tästä syntyy vahva itsesensuuri, jonka turvin on turha puhua mistään sellaisesta ilmiöstä kuin, ettei kansa tahdo muutosta.
““Kunnon vaaleja” taas ei voi järjestää, koska niitä ei nähdä tarpeellisiksi. Kuubassa on jo sofistikoitunut marxistis-leninistiseen käytäntöön nojaava vaalijärjestelmä, joka on tähän asti toiminut ongelmitta.
Näin siis kuubalaiset itse.”
Entä demokratia? Minä kun luulin, että se on edes nimellisesti vasemmistolaisen ideaalin mukaista. Toiminut moitteitta? Kuubalaisten itsensä mielestä? Älä jaksa.
“Mennäkseni eteenpäin, paikallinen konteksti on olennaista myös suhteessa seksuaalisesti poikkeaviin ihmisiin. Koko latinalaisamerikkalainen valtakulttuuri suhtautuu homoihin negatiivisesti ja repressiivisesti, kaikissa maissa. Chen suhde homouteen ei ole itselleni hirveän tuttu, mutta tuskin sen kummempi kuin kenen tahansa muunkaan aikalaisensa. Sitä ei ole syytä puolustella tai ymmärtää sen enempää, muuten kuin sen kautta, että jokainen meistä on viime kädessä oman kulttuurisen horisonttinsa vanki ja kontekstisidonnainen toimija. Myös se kaveri, jonka tähän pelaamalla voi hävitä väittelyn kuin väittelyn, varsinkin internetissä.”
Tämä ei ollut pointti, vaan se, että ihmiset jotka kantavat Che:n paitaa luulevat miehen kannattaneen vapautta. Kuten osoitin, kyse on KAIKESTA muusta paitsi vapaudesta. Che-myytin tukijat siis ihailevat Che:tä, jota ei oikeasti ole olemassa.
“Che sen sijaan ei ole ihminen vaan ikoni. Che – sankari ei ole kiinni Ernesto Guevaran henkilössä vaan on viimeistään lokakuussa 1967 irronnut siitä pysyvästi. Errnesto Guevara ja Che ovat siis oikeastaan eri henkilöitä.”
Tästä olen samaa mieltä, mutten tajua vain logiikkaa. Sama kuin palvoisin irrationaalisesti mielikuvaa Hitleristä, jossa Hitler rakasti vähemmistöjä ja sai aikaan rauhan. Siinä ei ole mitään järkeä.
“Chen kuva kyllä edustaa myös ihminen Ernesto Guevaraa, sillä fyysinen yhdennäköisyys on hätkähdyttävä, mutta se edustaa myös muuta. Chen kuvan merkitys on symbolinen. Kuten joku aikaisemmin tässä totesi, sen edustamat asiat ovat köyhien vastarinta ja kaikkien maailman sorrettujen vapauttaminen, ja näitä asioita toivova löytää kyllä Chestä – vaikkakaan ei niinkään välttämättä Ernesto Guevarasta – itselleen edeltäjän ja miksei esikuvankin.”
Kuten osoitin, irrationaalista.
“Samalla on syytä muistaa, ettei ole perusteltua olla tarpeettoman yksisilmäinen. Historialliset toimijat on asetettava kontekstiinsa ja vaikka vaatimalla ylihistoriallista ymmärrystä saakin itselleen helposti yliotteen menneisyyden toimijoista, ei siihen ole tarpeen alentua.”
Che:tä ei palvota historiallisen kontekstin tmv. takia, vaan sen takia, että hänelle on annettu kuvitteellisia ominaisuuksia, jotka olen osoittanut virheellisiksi. Palvokoot vasemmistolaiset vaikka tästä päivästä eteenpäin punaiseksi maalattua ananasta – se ei ainakaan ole lahdannut tai sortanut ihmisiä.
“Summa summarum, “älä ihaile lahtaria” on oikein hyvä kehotus. Mutta mitä lopulta tarkoittaakaan, että haluaa “olla kuin Che Guevara”? Järkkymätön ihmisyyden puolustaja, Jean-Paul Sartren sanoin “vuosisatamme täydellisin ihminen” vai sadistinen murhaaja, joka ei sietänyt poikkeavuuksia? Tämä täytyy jokaisen selvittää itselleen, eikä siitä voi antaa mitään yleispätevää ohjetta – ellei halua olla itse kuin se huonompi Guevara.”
Jo pelkkä Sartren nimi saa aikaan hallitsematonta naurua, anteeksi. Minun ei tarvitse vääntää kättä asiasta itseni kanssa: tiedän historialliset faktat ja koska vihaan aatteellisuutta, en aio väkisin vääntää aatteellisuuden takia Che:stä hienoa miestä. Se on uskoa olemattomaan, ei tietoa todellisesta.
Kiitän kuitenkin analyysistä! Paras “vastapuolen” tähän mennessä, ehdottomasti.
Tästä voi olla montaa mieltä. Kyllä, lukutaito ja sairaanhoito ovat hyvällä tasolla, mutte entä muuten? Demokratiaa ei ole, ihmisiä pakenee jatkuvasti henkensä uhalla maasta. Toisinajattelua ei sallita, ihmisiä katoaa. Kun Ruotsi hyväksyy FRA-lain, on Ruotsi orwellilainen riistovaltio. Kun Kuuba salakuuntelee kansalaisiaan eikä toteuta demokratiaa, ei Kuubaa saa tuomita – Kuubaa pitää ymmärtää. Missä on se vasemmistolaisten kauan hoilottama auvuus?
Lyhyesti: kyllä Kuuban saa tuomita eikä siellä ole mitään “auvuutta”, onpahan nyt vaan asiat paremmin kuin vastaavanlaisessa resurssi- ja taloustilanteessa olevissa maissa so. kehitysmaissa.
Poleeminen kysymys, johon ei tarvitse vastata, mutta jonka makustelu voi tuottaa uudenlaisen näkökulman:
Paljonko luulet, että sitä guatemalalaista lukutaidotonta mayacampesinoa, joka elää alle kahdella dollarilla päivässä ja saa pelätä tulevansa tapetuksi jossakin isojen herrojen välienselvittelyssä, lohduttaa se, että saa elää “demokratiassa” ja äänestää vaaleissa kerran neljässä vuodessa joko liberaaleja tai konservatiiveja, joista kumpikaan ei välitä pätkääkään tämän henkilön hyvinvoinnista tai oikeastaan edes olemassaolosta?
Mihin luku [250 -mä] perustuu, Kuuban omiin tilastoihin? Mielipidevankeuden mahdollisuus luo pelon ilmapiiriä: ihmiset eivät uskalla vaatia parempaa, kun pelkäävät joutuvansa vankilaan. Tästä syntyy vahva itsesensuuri, jonka turvin on turha puhua mistään sellaisesta ilmiöstä kuin, ettei kansa tahdo muutosta.
Tuohon yllä mainittuun linkkiin: http://www.cubanet.org/CNews/y07/sep07/28e5.htm – luku on toisinajattelijoiden itsensä ilmoittama, “virallisestihan” Kuubassa ei edes ole mielipidevankeja. Korostettakoon, että tästä en ole samaa mieltä Kuuban viranomaisten kanssa.
Mun nähdäkseni, jos kansa olisi aidosti tyytymätön oloihinsa, niin vastarintaa olis enemmän ja kyllä niitä vankejakin pitäis olla sillon huomattavasti enemmän – tai sitten kuubalaiset kommunistit ovat keksineet jotain niin pelottavaa, mitä kukaan muu ei missään muualla ole?
Entä demokratia? Minä kun luulin, että se on edes nimellisesti vasemmistolaisen ideaalin mukaista. Toiminut moitteitta? Kuubalaisten itsensä mielestä? Älä jaksa.
“Kuubalaiset itse” tarkoitti tässä Kuuban viranomaisia, Kuuban kommunistista puoluetta (jonka jäsenmäärä vuonna 1997 oli 780 000) jne., erotuksena siitä mitä minä siitä ajattelen.
Demokratia on hirvittävän laaja ja monimutkainen käsite. Institutionalisoitu parlamentarismi on vaan yks, eikä suinkaan täydellisin demokratian muoto. (Joskaan ei sitä ole marxismi-leninismiin sitoutuneen kommunistisen puolueen yksinvaltakaan, huoli pois!) Tästä voidaan tietysti vääntää loputtomiin (siitä aiempi viittaus kirjan mittaiseen vertailevaan tutkimukseen), mutta mielelläni en sitä tekisi.
Kuten osoitin, irrationaalista.
Che:tä ei palvota historiallisen kontekstin tmv. takia, vaan sen takia, että hänelle on annettu kuvitteellisia ominaisuuksia, jotka olen osoittanut virheellisiksi.
Se on uskoa olemattomaan, ei tietoa todellisesta.
Olet oikeastaan inhimillisen toiminnan perimmäisen motiivin äärellä. Merkityksellistä ei toiminnan kannalta ole se, miten asiat ovat vaan miten niiden nähdään olevan.
“Fiktiivisellä” Chellä voi olla kuvitteellisia, virheellisiä, jopa todellisuudelle täysin päinvastaisia ominaisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että “fiktiivinen” Che olisi kannattajilleen yhtään sen vähempää todellinen kuin oikeasti elänyt Ernesto Guevara.
Niin viime kädessä aatteet muistuttava uskontoja ja toisaalta muokkaavat todellisuutta: “Yksi laulu on ylitse muiden, ihmisen aattehen, hengen ankara laulu”, kuten Eino Leino asian muotoili.
Henkilökohtaisesti en katso “palvovani” Chetä, mutta tunnustan sen symbolisen ja historiallisen merkityksen, joka hänen toiminnallaan on ollut erityisesti Latinalaisen Amerikan vapautustaisteluissa.
Siis: kuinka Chen olemassaolo on muokannut niiden ihmisten toimintaa, jotka ovat kokeneet seuraavansa häntä ja rakentaneet siten parempaa maailmaa, sen sijaan että olisivat jääneet koteihinsa silmät kiinni. Ja vielä: Chen analyysin latinalaisamerikkalaisesta todellisuudesta voi myöntää oikeaksi, vaikka hänen määräämiänsä lääkkeitä ei hyväksyisikään.
Siunatuksi lopuksi:
Minun ei tarvitse vääntää kättä asiasta itseni kanssa[.]
Eikä minunkaan itseni kanssa toistaiseksi, mutta jokaisen meistä kuitenkin itsensä kanssa kertaalleen… tai miksei useamminkin, jos tuntuu siltä, että asia täytyy ajatella uusiksi.
“Lyhyesti: kyllä Kuuban saa tuomita eikä siellä ole mitään “auvuutta”, onpahan nyt vaan asiat paremmin kuin vastaavanlaisessa resurssi- ja taloustilanteessa olevissa maissa so. kehitysmaissa.”
Tämä ei osoita vielä mitään. Ja mitkä asiat?, on mielenkiintoinen kysymys.
“Poleeminen kysymys, johon ei tarvitse vastata, mutta jonka makustelu voi tuottaa uudenlaisen näkökulman:
Paljonko luulet, että sitä guatemalalaista lukutaidotonta mayacampesinoa, joka elää alle kahdella dollarilla päivässä ja saa pelätä tulevansa tapetuksi jossakin isojen herrojen välienselvittelyssä, lohduttaa se, että saa elää “demokratiassa” ja äänestää vaaleissa kerran neljässä vuodessa joko liberaaleja tai konservatiiveja, joista kumpikaan ei välitä pätkääkään tämän henkilön hyvinvoinnista tai oikeastaan edes olemassaolosta?”
Ei se ole mitään oikeaa demokratiaa tai mielipidevapautta, joten ei varmasti lohduta paljoakaan.
“Tuohon yllä mainittuun linkkiin: http://www.cubanet.org/CNews/y07/sep07/28e5.htm – luku on toisinajattelijoiden itsensä ilmoittama, “virallisestihan” Kuubassa ei edes ole mielipidevankeja. Korostettakoon, että tästä en ole samaa mieltä Kuuban viranomaisten kanssa.”
Yllättävän vähän se on nykyään, mutta kuten sanottu, tuossa on 250 mielipidevankia liikaa. Luku taisi olla hieman suurempi Che:n aikoihin, jo pelkästään la Cabanassa oli enemmän mielipidevankeja.
“Mun nähdäkseni, jos kansa olisi aidosti tyytymätön oloihinsa, niin vastarintaa olis enemmän ja kyllä niitä vankejakin pitäis olla sillon huomattavasti enemmän – tai sitten kuubalaiset kommunistit ovat keksineet jotain niin pelottavaa, mitä kukaan muu ei missään muualla ole?”
Ei pidä paikkansa. Tästä oiva osoitus on Pohjois-Korea, jossa kansa on varmasti tyytymätön miljoonien nälkäkuolemiin ja jatkuvaan isoveli valvoo-meininkiin. Kansa ei kuitenkaan uskalla tehdä mitään ja valtio pimittää tietoa kansalaisilta, jotteivat he tajuaisi omaa kurjuuttaan. Sama pätee Kuubassa, tosin lievemmässä muodossa. Kuten sanottu, jo suuret pakolaismäärät ovat loistava osoitus Kuuban tilasta ja kansan tahdosta. Jos Kuuba kerran on hieno ja hyvinvoiva maa, jossa kansalaisilla on hyvä olla ja jossa he saavat oikeasti olla mitä mieltä tahansa, miksi he pakenevat henkensä edestä kumiveneillä ja sisäkumeilla?
““Kuubalaiset itse” tarkoitti tässä Kuuban viranomaisia, Kuuban kommunistista puoluetta (jonka jäsenmäärä vuonna 1997 oli 780 000) jne., erotuksena siitä mitä minä siitä ajattelen.”
Virossakin suuri osa kansasta oli NKP:n jäseniä, koska se helpotti työnsaantia.
“Demokratia on hirvittävän laaja ja monimutkainen käsite. Institutionalisoitu parlamentarismi on vaan yks, eikä suinkaan täydellisin demokratian muoto. (Joskaan ei sitä ole marxismi-leninismiin sitoutuneen kommunistisen puolueen yksinvaltakaan, huoli pois!) Tästä voidaan tietysti vääntää loputtomiin (siitä aiempi viittaus kirjan mittaiseen vertailevaan tutkimukseen), mutta mielelläni en sitä tekisi.”
Se on totta, monimutkaista on demokratia. Selvää kuitenkin on, ettei Kuuba ole milläkään mittarilla demokratia.
“Olet oikeastaan inhimillisen toiminnan perimmäisen motiivin äärellä. Merkityksellistä ei toiminnan kannalta ole se, miten asiat ovat vaan miten niiden nähdään olevan.”
Vaan minua kiinnostaa totuus – ei mielikuvitus.
““Fiktiivisellä” Chellä voi olla kuvitteellisia, virheellisiä, jopa todellisuudelle täysin päinvastaisia ominaisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että “fiktiivinen” Che olisi kannattajilleen yhtään sen vähempää todellinen kuin oikeasti elänyt Ernesto Guevara.”
Kuten todettu, irrationaalista ja tarkoitushakuista, ennen kaikkea aatteellista.
“Niin viime kädessä aatteet muistuttava uskontoja ja toisaalta muokkaavat todellisuutta”
Totta puhut. Che-kulttia nyt voisi muutenkin kutsua uskonnoksi. Ja kommunismi itsessään, se ei muuhun perustukaan kuin uskoon.
“Henkilökohtaisesti en katso “palvovani” Chetä, mutta tunnustan sen symbolisen ja historiallisen merkityksen, joka hänen toiminnallaan on ollut erityisesti Latinalaisen Amerikan vapautustaisteluissa.”
Tietenkin minä tunnustan vaikutuksen, ei sitä käy kiistäminen. En kuitenkaan pidä tämän takia Che:n tekoja millään tavoin ihailtavana.
“Siis: kuinka Chen olemassaolo on muokannut niiden ihmisten toimintaa, jotka ovat kokeneet seuraavansa häntä ja rakentaneet siten parempaa maailmaa, sen sijaan että olisivat jääneet koteihinsa silmät kiinni. Ja vielä: Chen analyysin latinalaisamerikkalaisesta todellisuudesta voi myöntää oikeaksi, vaikka hänen määräämiänsä lääkkeitä ei hyväksyisikään.”
Parempaa maailmaa? Che:n pohjalta ei rakenneta parempaa maailmaa.
“Siunatuksi lopuksi:
Minun ei tarvitse vääntää kättä asiasta itseni kanssa[.]
Eikä minunkaan itseni kanssa toistaiseksi, mutta jokaisen meistä kuitenkin itsensä kanssa kertaalleen… tai miksei useamminkin, jos tuntuu siltä, että asia täytyy ajatella uusiksi.”
Itsekritiikki on suotavaa, aina, kaikessa.
Tämä on loputon suo ja venyy ja paukkuu niin paljon, ettei mulla ole aikaa jatkaa vääntämistä. Todettakoon vain, että tosiasioiden ja käsitteiden tulkinnanvaraisuus estää jälleen kerran yhteisymmärryksen syntymisen. Ei niin, etten olisi tiennyt sitä aloittaessani.
Keskeinen pointti tässä Kuuba-puolustuksessani lieni se, että monet muutkaan Latinalaisen Amerikan maat eivät ole “demokratioita”, mutta niissä ihmisten muut asiat ovat huonommin. Voit itse halutessasi tutustua esimerkiksi Meksikon tai Guatemalan tai melkein minkä tahansa muun maan poliittiseen historiaan ja katsella millaisia poliittisen ilmaisun ja mielipiteenvapauden kehtoja nuo paikat ovat ja verrata sitten niiden yhteiskuntien muita ominaisuuksia Kuuban vastaaviin. Lisäksi miljoonat ihmiset ovat paenneet niistäkin henkensä uhalla. Tämä olisi ehkä pitänyt tuoda korostetummin heti alkuun esille, niin tämä kontekstiin asettamisesta valittamiseni olisi saanut, no, kontekstia.
Mutta niin, ei tarvitse jatkaa. Hauskaa päivänjatkoa.
“Tämä on loputon suo ja venyy ja paukkuu niin paljon, ettei mulla ole aikaa jatkaa vääntämistä. Todettakoon vain, että tosiasioiden ja käsitteiden tulkinnanvaraisuus estää jälleen kerran yhteisymmärryksen syntymisen. Ei niin, etten olisi tiennyt sitä aloittaessani.”
Ei aina tarvitse päästä konsensukseen, vaikka se meillä suomalaisilla onkin verissä.
“Keskeinen pointti tässä Kuuba-puolustuksessani lieni se, että monet muutkaan Latinalaisen Amerikan maat eivät ole “demokratioita”, mutta niissä ihmisten muut asiat ovat huonommin. Voit itse halutessasi tutustua esimerkiksi Meksikon tai Guatemalan tai melkein minkä tahansa muun maan poliittiseen historiaan ja katsella millaisia poliittisen ilmaisun ja mielipiteenvapauden kehtoja nuo paikat ovat ja verrata sitten niiden yhteiskuntien muita ominaisuuksia Kuuban vastaaviin. Lisäksi miljoonat ihmiset ovat paenneet niistäkin henkensä uhalla. Tämä olisi ehkä pitänyt tuoda korostetummin heti alkuun esille, niin tämä kontekstiin asettamisesta valittamiseni olisi saanut, no, kontekstia.”
Toki tuo pitää paikkansa, Latinalainen Amerikka ei muutenkaan ole mikään ihmisoikeuksien kehto. Mutta sosialistien puheista saa sellaisen käsityksen, että Kuuba kuin pohjoinen sivistysvaltio – jopa kehittyneempi! Ja kuten molemmat tiedämmme, väite on aatteellista roskaa.
[...] moderniksi Che Guevaraksi. Chavez ei ole silmitön tappaja ja lahtari, kuten Che Guevara (1), vaan Venezuelan sosialistinen presidentti vuodesta 1999 alkaen. Puhtoiseksi tätä modernin [...]