Jyväskylä kutsuu

Kuten otsikosta käy ilmi, pääsin opiskelemaan Jyväskylään historiaa. Edessä on siis muutto Keravalta, jossa olen asunut koko elämäni, aivan uuteen kaupunkiin, jossa olen käynyt kerran – pääsykoepäivänä.

Kuten arvata saattaa, en päässyt sinne minne oikeasti halusin: Helsingin valtiotieteelliseen opiskelemaan maailmanpolitiikan tutkimusta. Tosin olen skeptinen kokeeni arviointia kohtaan ja aionkin tehdä sen minkä parhaiten taidan: valittaa. Kurssilla en saanut kertaakaan tehtävästä kahta pistettä kuudesta ja vain pari kertaa kolme. Muut tulokset olivat joko neljä, viisi tai kuusi kuudesta ja keskiarvo taisikin olla viiden hujakoilla. On siis käsittämätöntä, että sain kirjallisuuskokeesta vain kahdeksan pistettä (todennäköisesti siis 3, 3, 2), minkä takia aineistokoettani ei edes arvosteltu. Jos saan nostettua kirjallisuuskoetta pisteen, aineistokokeeni on arvioitava, mistä tulee helposti ainakin yhdeksän pistettä (3, 3, 3). Näin yhteenlaskettu pistemäärä olisi 18 ja pienellä valittamisella voisin vielä saada neljä pistettä lisää, mikä riittäisi läpimenoon, kun raja oli tänä vuonna vain 21,75/36. Ja jos kerran kokeen tarkisti vielä joku opiskelija, niin erehtymisen riski on suurempi. Käsittämättömintä Helsingin kokeessa oli se, että luulin, että se meni hyvin. Todella hyvin, itseasiassa.

Elämä kuitenkin jatkuu ja kuten jo todettu, mitä ilmeisimmin Jyväskylässä. Luen siellä vuoden historiaa ja yhteiskuntatieteitä ja haen Helsinkiin ensi vuonna uudestaan. Selvää kuitenkin on, etten halua koko opiskeluaikaani Jyväskylässä viettä – en todellakaan. Helsinki on minulle henkinen koti.

Koomisinta koko tässä pääsykoe- ja sisäänpääsyrumbassa oli se, että pääsin sisään oppilaitokseen, jonka kokeisiin en lukenut päivääkään. Sen sijaan en päässyt sisään lukemaan ainetta, jonka kokeisiin luin yli puoli vuotta ja viimeiset kolme kuukautta kahdeksan-kymmenen tuntia päivässä kuusi-seitsemän päivää viikossa. Toivottavasti tämä ei ole suora ilmennys oppilaitosten tasosta ja tasoerosta.

Näin on siis näreet, Jyväskylässä sitten syksyllä. Pitää kuitenkin muistaa, etten ota tavaksi tällaista henkilökohtaisista asioista kirjoittamista. Onhan, BB-Anniinaa lainaten, sosiaalisuus lähellä sosialismia (1).

Sorron yksipuoliset uhrit

Oletteko koskaan huomanneet, että sorron kohde on yleensä, ellei jopa lähes aina, julkisuudessa joko nainen tai homoseksuaali? Valkoinen mies hän ei ainakaan ole, saati sitten heteroseksuaalinen sellainen. Valkoiset heteromiehet kelpaavat hakkaajiksi ja sortajiksi, etenkin ruotsalaisissa dekkareissa. Valkoisen heteromiehen ainoa pelastus on ylikorostaa feminiiniä puoltansa, ehkä hän sitten kelpaa yhteiskunnalle. Tässä teille taas uusi kertomus, median mukaan se kertoo sorrosta. Tälläkään kertaa uhrina ei ole valkoinen heteromies. Yllättävää.

Iltalehti kertoi jonkin aikaa sitten Tero Saarisesta, joka tahtoi luovuttaa verta. Tero on kuitenkin homoseksuaali ja koska elämme patriarkaalisessa heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, ei Terolla ole virallista lupaa luovuttaa verta. Vaan mitä tekee Tero? Tero valehtelee, ruksaa kaavakkeeseen, ettei hän ole harrastanut seksiä miehen kanssa. (1)

Teron mukaan kyse oli halusta auttaa. Valetta, Tero toimi itsekkäiden motiivien ajamana. Toisin kuin Tero väittää, kyse ei ole homoseksuaalien syrjinnästä. Teron mukaan humanitäärinen auttaminen, kuten verenluovutus, kuuluu perusoikeuksiin. Tero valehtelee taas, Tero on sitkeä itsekäs.

Mistä sitten on kyse ellei homoseksuaalien syrjinnästä? Kyse on potilasturvallisuudesta, kansainvälisestä käytännöstä, tieteellisesti verifioidusta sellaisesta (2). Ensinnäkään käytäntö ei syrji homoseksuaaleja. Kielto koskee nimittäin vain niitä miehiä, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa. Lesbot ja homoseksuaalit miehet, jotka eivät ole harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa ovat vapaita luovuttamaan verta. Tälle on syy eikä se ole se, että Punaisella ristillä olisi jotain poikarakkautta vastaan. Miksi se torjuisi veren jos torjumiselle ei oikeasti ole mitään perusteltua syytä? Vai ovatko Vatikaanista käsin toimivat heteronormatiivit ujuttaneet likaiset lonkeronsa Punaiseen ristiinkin?

Jos SETA:lta tai Terolta kysytään, niin varmasti. Anne Moilanenkin voisi kompata. Jos taas minulta tai tiedettä kunnioittavilta kysytään, niin vastaus on ei. Syy on se, että miesten välistä seksiä harrastaneilla on 25-kertainen riski HI-virukseen. Eikö luovuttajia testata?, voisi joku utelias kysyä. Hyvä kysymys, tietenkin testataan, mutta pikatestillä. Pikatesti ei anna luotettavaa tulosta ja esimerkiksi puolen vuoden sisällä saadut HIV-tartunnat eivät näy niissä. Asiantuntijoiden mukaan kiellon kumoaminen kasvattaisi todennäköisyyttä, että potilas saa HIV:n. Kanadassa ja Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan jopa elinikäisestä kiellosta määräaikaiseen karenssiin siirtyminen heikentäisi potilasturvallisuutta. Tällä hetkellä miestenvälisen seksin harjoittajilla on panna verenluovutukseen kaikissa teollistuneissa maissa.

Punainen risti luottaa luovuttajiinsa. Ilmeisesti liiankin sinisilmäisesti, onhan meillä esimerkkinä Tero, joka valehteli kaavakkeeseen. Teroa ei kiinnosta potilaan turvallisuus, Teroa kiinnostaa vain tehdä asiasta poliittinen, ”jos muutkin, niin minäkin!” Logiikan mukaan Punainen risti sortaa myös Iso-Britanniassa vuosina 1980–1996 yhteensä yli puoli vuotta asuneita. Hekään eivät saa luovuttaa verta. Eikä syynä voi olla hullun lehmän tauti, sortoa se on!

Se, että homoseksuaaleilla ja sinisilmäisillä tytöillä on aikaa ja tarmoa puuttua tällaiseen, kertoo hyvin että heillä on kaikki hyvin. Enää ei tarvitse piilotella rangaistuksen pelossa tai salata omaa itseään. Hyvä niin. Sääli vain, ettei noitajahti koskaan loppunut. Se vain muuttui päinvastaiseksi, muutti kulkuaan.

Korruption ja koplauksen vastainen soturisankari

Muistatteko vielä Aki Lintusen? Miehellä on kummallinen tarve päästellä aivopieruja ja rupikonnia Uuden Suomen blogissaan. Muutamaan kertaan olen asiaan puuttunut kirjoittamalla näistä koomisista näytöksistä kaikkine miljoonine kirjoitusvirheineen tekstin (1, 2). Nyt lienee taas aika raapustaa uusi, sillä Akilla riittää tarmoa. Ja paljon.

Tälläkin kertaa Aki purnaa aiheesta oikeisto ja ydinvoima. Lieneekö mies ikinä mistään muusta kirjoittanutkaan. Ja tälläkin kertaa ”koplaamisen” (tarkoittanee omien etujen ja vallan sekoittamista) takana ovat ”isänmaalliset voimat” (3). Akin mukaan erityisesti keskustalaisten ”ihmisrotu” on ”taipuvainen koplaamaan”, se on ikäänkuin keskustalaisten rodullinen erityispiirre. Jos Halla-aho olisi sanonut tämän, olisi Halla-aho jo saanut syytteen. Aki on kuitenkin vasemmistoliittolainen.

Sitten siirrytäänkin ydinvoimaan: kukahan on senkin rahoittanut? Lienee selvää, yhtiöt jotka tuotantolaitoksen omistavat. Ja keitä ydinvoimateollisuus on rahoittanut, sekin painaa Lintusen mieltä. Voin kertoa, ainakin Rauman Lukkoa (4). Kansalaisten etu jää tässä kuulemma jalkoihin. Sitä miksi näin on, Aki ei suostu paljastamaan. Akin mukaan Suomessa ajetaan ydinvoimaa, vaikka siihen ei ole mitään järkisyytä. Monesti olen Akille selittänyt lähteiden kanssa, ettei asia ole näin ja kerran jopa omistanut ydinvoima-aiheisen tekstin miehelle (5). Ei mennyt jakeluun, silläkään kertaa.

Akin mukaan ydinvoimalla tuhotaan ympäristö lopullisesti, koska se tuottaa energiaa teollisuudelle, jonka ahneus on rajaton. Maapallolla on kuulemma tietty kantokyky, joka ylitetään jo nyt 1,5 kertaisesti. En oikein ymmärrä, ydinvoima ei tuota käytännössä lainkaan kasvihuonepäästöjä, itseasiassa vähemmän kuin sisämaan tuulivoimalat (6). Me ydinvoiman kannattajat tahdomme korvata ainakin osin tällä saasteettomalla ja turvallisella energian tuotantomuodolla saastuttavan ja pian ehtyvän hiilienergian. Tuulivoima on kaunis ajatus, mutta pääasialliseksi energiantuottajaksi siitä ei ole. Sen kertoo yksi sana: säätövoima. Ja mitä ahneuteen tulee, ihmiset ja teollisuus ovat ahneita aina, energiantuotantotavasta riippumatta. Eikö siis ole parempi, että tätä ahneutta voidaan toteuttaa ekologisesti kestävästi?

Ilmeisesti Akin mielestä metsäteollisuus on loistava esimerkki porvarillisesta ahneudesta ja tuhosta. Ennen vanhaan puut pistettiin nurin pokasahalla ja vedettiin pois metsästä hevosilla. Nykyään monitoimikone raivoaa pistäen nopeasti metsän sileäksi. Tämän takia maapallo ei kestä, kuulemma. Jännä juttu, sanoisin, sillä todellisuudessa Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kiinan metsät eivät kutistu, vaan päinvastoin, kasvavat (7).

Siitä olen kuitenkin samaa mieltä Akin kanssa, että koplaus, siis virka-aseman ja vallan väärinkäyttö oman edun takia, on väärin. Mielipide-eromme siis piilee siinä, mikä on koplausta ja mikä ei ja millä perustein. Lintusen mukaan mitä ilmeisimmin kaikki hänen agendojensa vastainen on koplausta, porvarihallitus ja kaikkea. Minä taas uskon todisteita.

Kun Aki on kerran taas profiloitunut korruption ja koplauksen vastaisena soturisankarina, pitäisikö miehen lähteä nyt myös taisteluun omaa puoluettaan, Vasemmistoliittoa vastaan? Onhan Vasemmistoliitolla pimeitä kytkyjä eikä se suostu paljastamaan vaalirahoitustaan (8). Voisin melkeinpä pistää pääni pantiksi, ettei Akilla riitä kantti.

Eikä erota

Richard Pentikäinen vaati kansankanavalla (1.7. -09 UR), että Suomi eroaa EU:sta. Pentikäinen perusteli vaateitaan väitteellä jos minkälaisella.

Ensinnäkin Pentikäinen perusteli erovaatimusta eurovaalien tuloksella, joka kuulemma yksiselitteisesti todistaa, että kansa on kyllästynyt Unioniin. Tästä osoitus on kuulemma, että EU-kriittiset, perussuomalaiset ja IPU saivat murskavoiton. Puolueiden yhteenlaskettu vaaliosuus oli kuitenkin vain 10%. Todellisuudessa edes perussuomalaiset eivät vaadi eroa EU:sta, joten eroa vaativien osuus oli 0,21%. Kumpikohan on enemmän, 90% vai 10%, vai 0,21%?

Pentikäinen myös väittää, että historia todistaa, etteivät liittovaltiot ole pitkäaikaisia. Väite on vähintäänkin kyseenalainen, kun esimerkiksi USA, Venäjä, Australia, Intia, Brasilia, Kanada, Belgia ja Itävalta ovat liittovaltioita. Kirjoittaja myös esitti myös, että Euroopan rodulliset eroavaisuudet ovat todiste Unionia vastaan. Minä taas luulin, että rotuteoriat kuuluivat 1930-luvulle.

Miten voisi sisilialainen meppi ymmärtää raisiolaista, kysyy Pentikäinen. Minä vastaan: aivan kuten helsinkiläinen voi ymmärtää inarilaista. Helsingistä on vain 500 kilometriä pidempi matka Brysseliin kuin Inariin.

Myös euro saa sapiskaa, syyttä. Pentikäinen väittää, että euro on kallistanut hintoja, sanoivat tilastot mitä tahansa. Väite on valetta: euro on laskenut noin 10% elintarvikkeiden hintoja ja muidenkin tuotteiden hintoja (HS 26.6. – 09). Ellei Pentikäine voi esittää muita todisteita, ei meillä ole syytä uskoa euron nostaneen hintoja.

Näillä perusteilla herra Pentikäinen vaatii eroa Unionista. Lisäperusteluiksi Richard vielä esittää, että tämä helpottaisi Karjalan palautusta, koska meidän ei tarvitsisi kuunnella ”Brysselin Herroja” ja ”Nato-myönteistä ulkoministeriämme”. En ymmärrä, kumpikaan kun ei liity mitenkään Karjalan palauttamiseen eikä varsinkaan ulkoministeri Stubb EU:hun. Paljon ilkeän kuuloisia sanoja, vähän asiaa.

Suomi on itsenäinen, vapaa ja tasa-arvoinen maa. Nimenomaan vapaus ja tasa-arvoisuus ovat lisääntyneet EU:n myötä, samoin vauraus ja hyvinvointi. Suomi on osa maailmanhistorian menestyksekkäintä rauhanprojektia ja hyötyy siitä, joten meillä ei ole mitään syytä erota siitä. Eikä varsinkaan halvan populismin takia.

Zachris Haaparinne

Eurooppanuori

Julkaistu Uudessa Raumassa 3.7. 2009

Vasemmistoliittolaista tekopyhyyttä

Kesäkuun puolivälissä Vasemmistoliitto lähetti Sirpa Puhakan nimissä tiedotteen, jossa puolue vaatii puolueiden vaalirahoituksen avoimmuudelle kirkkaita pelisääntöjä. Samoin Vasemmistoliitto on vaatinut muilta puolueilta vaalirahoituksen julkistamista. Myös puolueen nykyinen populistipuheenjohtaja Arhinmäki on raivonnut asiasta. Tässä ei ole mitään väärää, itse kannatan aivan samaa: kaikkien puolueiden tulisi julkistaa vaalirahoitus. Vaan mikä on sitten minun ja Vasemmistoliiton ero? Se, että jos minä olisin puolue, julkistaisin vaalirahoitukseni, etenkin jos olisin avoimmuudesta paasannut. Vasemmistoliitto taas ei. (1)

Vasemmistoliito ei nimittäin aivan aikuisten oikeasti suostu julkistamaan vaalirahoitustietojaan vuodelta 2007 ammattiliittojen osalta. Osa rahoituksesta on julkisessa tiedosssa, sillä ainakin SAK:n vasemmistolaisilta ammattiryhmiltä puolue sai toimintarahaa noin 48 000 euroa, josta 11 000 euroa tuli JHL:n vasemmistoryhmältä. Puoluesihteeri ei kuitenkaan ole valmis kertomaan mistä puuttuvat 37 000 ovat tulleet eikä edes sitä, kuinka monelta lahjoittajalta tämä on saatu. Puhakan mukaan syy on tähän se, että hänen pitäisi kysyä erikseen lupa kaikilta lahjoittajilta eikä rouva sitä jaksa tehdä, kun on kesälomalla ja kaikkea. Lisäksi maailma oli kuulemma niin erilainen vuonna 2007, kun kyseisiä rahoja annettiin, etteivät luvut enää ole olennaisia ja vasta nyt puolueiden rahoittamisesta on tullut ”salamyhkäistä ja tuomittavaa”. Kas kummaa, melkoinen muutos tapahtunut parissa vuodessa.

Vasemmistoliitto on siis suoraan ja kaunistelematta sanottuna kusessa, ja pahassa sellaisessa. Jos se paljastaa rahoituksensa, puolueen uskottavuus ja kannatus romahtavat. Toisaalta, voivatko kannatus ja uskottavuus tuosta enää vajota alemmaksi? Saako Vasemmistoliitto arvelluttavaa tukea suuryrityksiltä vai onko se sijoittanut SKP:n tapaan asuntoihin ja uhkapeleihin?

Todennäköisin rahanlähde ovat ammattiliitot. Ja se vasta väärin onkin, että ammattiliitot rahoittavat jäsentensä rahoja puolueille, joita lähellekään kaikki liiton jäsenet eivät äänestä. Käytäntö muistuttaa itseasiassa pitkälti vanhaa säätyvaltaa, jossa säädyn johto päätti mitä mieltä koko sääty on asioista. Nyt nämä modernit säädyt, ammattiliitot, ovat päättäneet, että koko sääty (siis liiton jäsenet) kannattavat Vasemmistoliittoa ja SDP:tä, joten liiton jäseniltä saatua rahaa voi ohjata näille puolueille. Tämä on yksilöitä halveksivaa toimintaa ja ennen kaikkea epädemokraattista. Sen lisäksi, että vaadin kaikkia puolueita julkistamaan vaalirahoituksensa, vaadin myös, että ammattiliitot lopettavat pimeän ay-rahan (2) syytämisen puolueille – olivat liitot ja puolueet sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia.

Uskomattoman tekopyhää toimintaa jopa Vasemmistoliitolta. Toisaalta myöskään SDP ei ole julkistanut rahoitustaan, vaikka se on kovaäänisesti vaatinut muiden puolueiden vaalirahoitusten julkistamista (3). Lieneekö tällainen systemaattinen vedätys ja tekopyhyys jopa jonkinlainen vasemmistolaisten ominaispiirre? En ihmettelisi.

Ruotsalaista lyhytnäköisyyttä

FMV eli Ruotsin puolustusmateriaalilaitos päätti juuri hankkia Suomesta 113 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa (AMV). Patrian mukaan tilauksen arvo on noin 240 miljoonaa euroa ja sopimukseen kuuluu optio tilata toinen samanmoinen erä lisää. Syy miksi tarjouksen voitti suomalainen Patria oli se, että yhtiö jätti parhaan tarjouksen – sekä laadullisesti että hinnallisesti. (1)

Ruotsalaisten sosiaalidemokraattien ja aseteollisuuden mielestä tämä on kuitenkin väärin, koska näiden kaupan rajoittajien mielestä ruotsalaisten pitäisi tehdä tilaus Ruotsista. Ruotsalainen Hägglunds jätti Patrian voiton takia irtisanomisvaroituksen 320 työntekijälle. Sosiaalidemokraattien änkyrä Mona Sahlin taas vaatii puolestaan, että kansallisen edun nimissä tilaus on peruttava ja muutettava siten, että Hägglunds voittaa kilvan keinotekoisesti, vaikka FMV:n mukaan Patrialla oli selvästi halvin ja laadukkain tarjous. Hägglundsin mukaan se on joutunut epäreilun käsittelyn uhriksi ja aikoo tästä syystä valittaa kilpailutuksesta Tukholman läänioikeudelle. Tyypillistä häviäjän louskutusta, etenkään kun ensimmäistäkään todistetta ei ole esitetty.

Tällainen retoriikka ei valitettavasti ole vain ruotslaisen yhteiskunnan kokema ongelma, vaan se on myös hyvin yleistä Suomessa ja muualla, missä juntti-isänmaallisia lyhytnäköisiä ihmisiä on olemassa. Sitä kutsutaan myös kansalliseksi protektionismiksi, tietyissä tapauksissa jopa merkantilismiksi. Ja kyllä, se on sekä typerää että väärin.

Miksi valtion pitäisi tilata omasta maasta kalustoa jos se on laadultaan ja hinnaltaan huonompaa kuin vaikkapa suomalainen? Siitähän kärsii niin valtio kuin osaaminekin. Harvemmin tällaisen sisäsiittoisen kaupan kannattajat myöskään tulevat miettineeksi, että niin Ruotsi kuin Suomikin ovat viejämaita. Entäs jos vaikkapa Saksa päättäisi harjoittaa samanlaista protektionismia ja vaihtaisi ruotsalaiset ja suomalaiset tuontituotteet kotimaisiin tuotteisiin? Kyllä, Suomen ja Ruotsin vienti romahtaisi ja jos muut maat seuraisivat Saksaa myös talous romahtaisi.

Se, että sosiaalidemokraatit Mona Sahlinin johdolla suoltavat suustaan tämänkaltaista jätettä ei yllätä minua lainkaan. Päinvastoin, jotain tällaista osasin jopa odottaa ihmiseltä, joka ei tajua talouden päälle pätkääkään ja, joka käytti 50 000 kruunua valtioneuvoston luottokortilta henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Tällaista ihmistä ei pidä päästää valtaan, koskaan, missään. Häpeä Sahlin, häpeä Häggunds!

Tanskan vasemmiston viha perusoikeuksia kohtaan

Kyllä, luitte aivan oikein: Tanskan vasemmisto vihaa ihmisten perusoikeuksia. Enkä usko, että se tuli monellekaan yllätyksenä, sillä kuuluuhan vasemmiston keskeisimpiin tehtäviin nimenomaisesti kansalaisten yksityiselämään puuttuminen. Klassisen kapitalismin kannattajana en voi suvaita tällaista, sillä minusta ihmisten yksityiselämän kuuluu olla nimenomaan yksityiselämää. En siis voi suvaita tai hyväksyä Tanskan vasemmiston vaatimusta kieltää oikeus päättää omasta kehostaan.

Tanskan vasemmisto siis tahtoo kriminalisoida seksin ostamisen, selkeytetysti sanottuna sen tavoite on kieltää lopulta myös prostituutio (1). Vaade on tietenkin naurettava: jokaisella on oikeus päättää kehostaan ja näin ollen myydä sitä ja kun jokaisella on tähän oikeus, on jokaisella myös oikeus ostaa näitä palveluja. Kyse on jokseenkin samanlaisesta aivopierusta kuin kieltää vaikkapa puusepän työ, tai vaikka kieltää puusepän töiden ostaminen.

Miksi Tanskan sosiaalidemokraatit ja laitavasemmisto vaativat tällaista? En rehellisesti sanottuna tiedä mitä heidän päässään pyörii ja ehkä parempi niin. Mutta valistuneena arvauksena voisin esittää, että tanskalaiset vasemmistolaiset sosiaalitantat ja feministit kuvittelevat, että prostituutio on aina vastoin prostituoidun oikeaa (lue: feministit ja kukkahattutädit tietävät asioiden todellisen laidan) halua ja tahtoa. Tämä on tietenkin pelkkää hölynpölyä, jokseenkin sama kuin jos alkaisin huvipuistossa nostelemaan järjestelmällisesti lapsia pois maailmanpyörästä huutaen, etteivät lapset oikeasti tahdo mennä sinne. Minä tiedän mitä lapset tahtovat, eivät lapset itse.

Sen lisäksi, että kielto rikkoo ihmisen perimmäistä oikeutta, oikeutta omistaa (oma kehonsa), se on myös haitallinen ja etenkin niille, joita Tanskan vasemmisto koettaa näennäisesti auttaa. Kuten Kööpenhaminan prostituoitujen järjestön puheenjohtaja Anette Rix valistaa, ostokielto johtaa ihmiskauppaan. Tämän lisäksi haittoja ovat myös huonontuneet työolot ja laskevat tulot.

Tässä vasemmistolaisille ja feministeille oiva neuvo: jättäkää ihmiset rauhaan ja antakaa heidän elää, kuten he itse tahtovat. Te ette ole keitään sanomaan, mitä ihmiset todella haluavat, sen ihmiset tietävät itse parhaiten. Valtion tehtävä on taata ihmisille mahdollisuus toteuttaa itseään, ei sanoa mitä ihmiset saavat haluta ja mitä eivät.

Älä ihaile lahtaria

Vaikka tämä kolumnin nimessä on mainittu sana ”lahtari”, ei tämä käsittele Hitleriä, ei Stalinia eikä Maoa. Näitä kolmea diktaattorilahtaria ei ole soveliasta ihannoida, ainakaan Suomessa. Se, josta puolestaan aion kertoa, on suurenkin julkisen ihannoinnin kohteena, muttei teoiltaan mainittua kolmikkoa humaanimpi. Hän vihasi rauhaa, vapautta ja homoseksuaaleja. Hänen nimensä on Ernesto ”Che” Guevara.

Minäkin ihailin joskus tätä miestä, sillä en vaivautunut ottamaan selvää, mitä hän oikeasti oli tehnyt, vaan uskoin sitä mantraa, jota julkisuudessa toistellaan kerta toisensa perään. Enkä ollut ainoa joka näin teki, mutta kuitenkin yksi niistä harvoista, jotka lopulta ottivat selvää miehestä ja hylkäsivät hänet. Aiheena Che Guevara palasi mieleeni, kun Keravalla kävellessä vastaani tuli lapsilauma päällään Che-paidat. Teki mieli kysyä tiedättekö mitä tuo mies paidassanne teki?, mutta tiesin vastauksen kysymättäkin: ”ei me.” Sen takia päätin kirjoittaa siitäkin asianlaidasta, josta ei yleisesti puhuta. Tämä kirjoitus on siis ennen kaikkea suunnattu niille, jotka näitä paitoja ja tunnuksia pitävät päällään ja heidän vanhemmilleen.

Yleisesti Che tunnetaan ennen kaikkea vapauden symbolina, ihmisenä joka ei auktoriteetteja kuuntele. Ensimmäinen mielikuva on valetta, jälkimmäinen totta. Che julisti iskulausetta ”sosialismi tai kuolema” ja sulki toisinajattelijat pakkotyöleireille, vankiloihin ja osa teloitettiin. Che toteutti näitä teloituksia mm. La Cabanan vankilassa, josta selvinneiden mukaan Che oli erityisen kiinnostunut vankien kuulustelusta, kiduttamisesta ja teloittamisesta.

Chen mukaan oli rikollista ajatella yksilön tarpeita ja mies jopa kielsi joulupukin ”amerikkalaisena imperialismina.” Vain muutaman vuoden sisällä vallankumouksesta Chen ja kumppaneiden terroria pakeni maasta Yhdysvaltoihin 215 000 kuubalaista. Yhä tänäkään päivänä Kuubassa ei kansalaisilla ole oikeutta mielipiteeseen, sanaan tai uskoon, saati sitten niiden ilmaisuun.

Che vihasi vapautta niin paljon, ettei antanut seksuaalivähemmistöille oikeutta olla oma itsensä. Chen johdolla kuoleman- ja ”uudelleenkoulutusleireille” suljettiin ”ihmiskunnan saastaa”: homoseksuaaleja ja uskovaisia.

Che tunnetaan myös julkisuudessa rauhan puolestapuhujana. Todellisuudessa, miestä itseään lainaten, Che ylisti ”ytimekästä vihaa, joka tekee ihmisestä tehokkaan, väkivaltaisen, valikoivan ja kylmän tappokoneen”. Guevara vaati ”pitkää ja julmaa” globaalia verenvuodatusta vallankumouksen nimissä ja matkusteli ympäri maailmaa luomassa useita ”pikku Vietnameja” ja sanoi ”en voi ystävystyä kenenkään sellaisen kanssa, joka ei allekirjoita ajatuksiani.”

Che oli myös mies, joka tahtoi Neuvostoliiton ydinohjukset Kuubaan sytyttäen melkein kolmannen maailmansodan 1962. Kuuban kriisi kuitenkin laukesi rauhanomaisesti, mutta kriisin jälkeen Guevara harmitteli Neuvostoliiton pelkurimaista vetäytymistä ja totesi, että jos ydinohjukset olisivat olleet kuubalaisten käsissä, olisi ne laukaistu. Chen elämänkerran koonneen mukaan Guevaran tavoite olikin sytyttää kolmas maailmansota.

Näistä faktoista huolimatta kuubalaiset koululaiset aloittavat päivänsä huutamalla ”tahdomme olla kuin Che”. Ymmärrän heitä – he eivät tiedä eikä heillä ole mahdollisuutta ottaa selvää. Meillä suomalaisilla kuitenkin on.

Ette pitäisi Hitlerinkään kuvaa siksi, että Hitler perusti Volkswagenin ettekä Stalinin siksi, että Stalinilla oli tyylikkäät viikset. Älkää siis tunnustako Che Guevaraakaan paidassanne ellette tosiaan vastusta vapautta ja tasa-arvoa sekä kannata homoseksuaalien tappamista. Ettehän?

Zachris Haaparinne

Keravalainen ylioppilas

Julkaistu Keski-Uusimaassa 30. kesäkuuta 2009

Vasemmistolaista vainoharhaisuutta

Aki Lintunen – monesti olen hämmästellyt miehen paranoideja kirjoituksia. Blogiini hänestä en ole aiemmin tainutkaan kirjoittaa sillä pitkään luulin miestä Uuden Suomen blogipalvelun trolliksi. Erehdyin, aito se on, valitettavasti. Aki edustaa Vasemmistoliittoa, ei-niin-yllättävää, ja kirjoittaa seuraavanlaisesti:

”Onko Suomi rähmällään kommunisti johtoiseen Kiinaan, kun katseli kepulointi veljesten käsientaputusta nauruisin suin, tuli mieleen Neuvostoliiton ja Suomen ystävälliset suhteet.” (1)

Aki siis viittaa tässä Suomen ja Kiinan tuoreeseen kauppasopimukseen (2). En vain millään kykene tajuamaan miksi se, että mailla on kauppayhteydet, käsien taputus tai nauravat suut, olisivat rähmälläänoloa yhtään mihinkään suuntaan. Ehkä tämä on sitä perinteistä vasemmistologiikkaa, jonka mukaan Suomi on tällä hetkellä ”uussuomettunut” nuoleskelemaan muun muassa Yhdysvaltoja. Ja miksi? Koska mailla on kauppayhteydet ja koska kokoomuslainen ulkoministeri Stubb ei henkilökohtaisten ongelmiensa takia pilaa diplomaattisia suhteita.

”Kaupat Kiinan kanssa näyttävät tilaustyöltä — Epäilen tarkoituksena olevan ison haloon nostaminen jo ennaltasovittujen kauppojen ja mahdollisesti syntivien kauppojen mahdollisuudesta, että unohtuisi rappeutuva demokratia ja suoranainen lahjonta epäily, vaalirahoituksen yhteydessä.”

Vaikka vasemmistoliittolaisilta voikin odottaa vainoharhaisia salaliittoteorioita, on tämä kyllä omaa luokkaansa. Taidan kerrankin nostaa pääministeri Vanhaselle hattua jos miehellä kerran on valtaa ja voimaa komentaa Kiina paikalle tekemään miljardien eurojen kauppoja vain peittääkseen omia vaalirahoitussotkujaan.

”Kiina on valtio, jossa erimielisyys ei ole suotavaa, mutta lama pistää rähmälleen ja ihmisoikeudet ovat kauppatavaraa, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.”

Olen sinänsä positiivisesti yllättynyt, ettei Orwell-korttia vedetty esiin kertaakaan tekstin aikana. En kuitenkaan käsitä, miten Suomen ihmisoikeudet ovat olleet kaupan? Liekö Lintusella salaista tietoa sopimuksen yksityiskohdista, joissa esimerkiksi täsmennetään, että kaupan ehtona on, että Suomi karsii ihmisoikeuksiaan?

”Mikä on se hinta minkä Suomalaiset joutuvat maksamaan, että Kiinalaiset harkitsevat Kauppoja Suomalaisten yritysten kanssa, jotka tosin ovat vanhoja kauppakumppaneita. — Mitä Soumalaiset hyötyvät noista kaupoista ja vastaus on, ei juuri mitään, mutta Vahanen ja keskusta ainakin yrittävät hyötyä.”

Suomalaiset eivät kylläkään joudu mitään maksamaan siitä, että Kiina ja Suomi käyvät kauppaa, vaan päinvastoin, suomalaiset saavat siitä rahaa. Mitä suomalaiset hyötyvät noista kaupoista? Jos Kiina tilaa Suomesta miljardeilla tavaroita ja palveluita tarkoittaa se luonnollisesti, että tuotanto kasvaa kysynnän kasvaessa. Tämä vähentää työttömyyttä ja estää sen kasvua. Kauppa myös hyödyttää kiinalaisia, sillä kuten Adam Smith aikanaan opetti, varallisuutta ei mitata sillä paljonko rahaa on linnan rahakirstussa, vaan sillä paljonko valtakunta käy kauppaa. Tosin taloustiede ei taida olla muutenkaan Lintuselle tuttu, uskoisin.

Syy miksi halusin tekstiä erityisesti kommentoida on, että tahdoin esitellä surullisen tyypillistä vasemmistopopulismia. Teki porvarihallitus mitä tahansa, tekee se silti väärin: vaikka se vähentäisi työttömyyttä. Tyypillistä vasemmistopopulismille on myös vainoharhaisten salaliittoteorioiden luominen, kun oikeita todisteita ei löydy. Onhan mediakin porvarihallituksen kätyri, Taudinkantajaa lukuunottamatta.

Olisipa Akilla yhtä paljon pointteja tekstissään kuin kirjoitusvirheitä.

Oikeus pukeutumisenvapauteen

Ei päivää ilman maahanmuuttokeskustelua. Sarkozy tahtoo nyt nimittäin kieltää burkhat ja niitä muistuttavat niqabit (1). Burkhat ovat musliminaisten kaapuja, jotka peittävät kaiken paitsi silmät. Perusteluna Sarkozy käyttää sitä, että ne ovat uskonnollisen repression symboli, eivät uskonnollinen merkki. Sarkozy myös toteaa asiasta seuraavanlaista:

”(Burkha) ei ole toivottava Ranskan tasavallassa. Emme voi hyväksyä naisen vangitsemista verkon taakse, pois sosiaalisesta elämästä ja vailla identiteettiä. Se ei ole Ranskan käsitys naisesta”

Sarkozyn ehdotus ei vain riko kansalaisten perusoikeuksia, vaan myös pahentaa musliminaisten asema. Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on oikeus pukeutua kaapuun jos tahtoo eikä ole valtion tehtävä sanoa, mikä on oikeaa pukeutumista ja mikä ei. Burkha ei myöskään ole oletusarvoisesti repression merkki, vaan useat naiset käyttävät burkhaa vapaaehtoisesti. On myöskin silkkaa kulttuuri-imperialismia todeta, että Ranskassa naisten on oltava ”Ranskan käsityksen” mukaisia.

Toisekseen, kuten opposition sosialistipuolueen johtaja Martine Aubry toteaa, jos burkhan pitäminen ulkona kielletään, sulkee se burkhaa käyttävät sisälle, missä burkhaa voi käyttää. Burkhan kieltäminen ei siis auta musliminaisten tilannetta, vaan vain pahentaa niiden tilannetta, joita lailla koetetaan auttaa.

Suomalaiset ”maahanmuuttokriitikot” kuitenkin innostuivat burkhan kieltämisestä ja osa vaatii samaa Suomeen. Tämä tuskin yllättää ketään, sillä kritiikittömyys kaikkea maahanmuuttokriittistä kohtaan on yleistä näissä piireissä. Eikä suomalaisten ”maahanmuuttokriitikoiden” lähtökohta ainakaan ole sama kuin Sarkozylla, parantaa musliminaisten asemaa, vaan vain mätkiä muslimien oikeuksia ja kulttuuria.

Suomalaiset kieltäjät myös perustelevat kantaansa sillä, että vaikka nainen tahtoisi pitää burkhaa, on se kulttuurin luoma tiedostamaton pakko. Toki näinkin joissain tapauksissa on, mutta ei varmastikaan kaikissa ja vaikka olisi, niin entä sitten? Väite on itseasiassa hyvin pitkälti sama kuin vanhojen kunnon radikaalifeministien mielipide rintaliiveistä ja radikaalihippien mielipide monogamiasta (yksiavioisuudesta). Radikaalifeministien mukaan rintaliivit ovat patriarkaalisen kulttuurin luoma tiedostamaton sorron väline ja radikaalihipit taas näkevät monogamian taantumuksellisena konservatismina. Näillä perusteilla radikaalifeministit ja radikaalihipit tahtovat kieltää rintaliivit ja monogamian – aivan kuten ”maahanmuuttokriitikot” tahtovat kieltää samalla logiikalla burkhat.

Oli miten oli, vastedeskin muslimeilla tulee olla oikeus kulkea kaavuissaan, mikäli näin itse tahtovat. Pakottamiseen tulee tietenkin puuttua, mikäli näin tapahtuu. Musliminaisilla on sekä oikeus että hyöty puolellaan, joten keitä me olemme heitä tuomitsemaan?